Retun ansiokkaasta arvostelusta inspiroituneena jatkan valitsemallani elokuvalinjalla.
Tällä kertaa haluaisin nostaa esille neljä (oikeastaan viisi) elokuvakohtausta, jotka naurattavat kerta toisensa jälkeen. Rex tosin on sukuunsa tullut ja kova nauramaan vähän huonommillekin jutuille.
1. Tähtien sota - Aseentoimintahäiriö
Tähtien sodan ensimmäisen osan (Rexille lähes liian) monimutkainen juoni on hiukan samentunut kriitikon muistissa. Han Solo, Chewbacca ja Luke Skywalker joutuvat jossakin välissä elokuvaa taisteluun imperiumin tukikohdassa. Ammuskelu päättyy sankareiden voittoon ja kuolleiden vastustajien kasaan. Paetessaan paikalta kiireinen Harrison Ford vastaa epätietoisena huhuilevaan vihollisen sisäpuhelimeen." Tuli pieni aseentoimintahäiriö".
2. Indiana Jones - Paikallinen mestari & Ah, Venice
Harrison Ford on Rexin mielestä hauska mies. Ford nimittäin vastaa kahdesta seuraavastakin kohtauksesta, enkä usko että kukaan tekisi niitä yhtä hyvin.
Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät sisältää osion, joka sijoittuu Kairoon. Basaarialueella natsit haluavat tappaa Indyn. Pahimmaksi vastukseksi on palkattu jonkinlainen paikallinen miekkamestari, jonka edestä väkijoukko väistyy sivuun jättäen Indyn ja mestarin vastakkain.
Mielipuolisesti naureskeleva mestari heiluttelee taidokkaasti meikkojaan. Indy huokaa väsyneesti, pyöräyttää silmiään ja ampuu yhdellä laukauksella mestarin pois päiviltä.
Moviebookistaan Rex on lukenut, että ratkaisu tehtiin, koska Harrison F. ei mahataudin takia jaksanut kuvata taistelukohtausta.
Viimeinen ristiretki on kokonaisuudessaankin melko vitsikäs elokuva. Varsinkin Rexin äidin mieleen on kohtaus, jossa Venetsian kirjaston katakombeissa ryömineet, rotista, torakoista ja palavan bensiinin räjähdyksestä selvinneet Indy ja Elsa kömpivät viemäristä suoraan keskelle toria, puluja ja turisteja. Hämmästyneille ihmisille Indy toteaa vain: "Ah, Venice". Kyllä naurattaa.
3. Kaunis elämä - Pidätys
Roberto Benigni on onnistunut selittämään pojalleen kuukausia, että natsit ja elämä getossa ovat vain yhtä suurta leikkiä, jossa ei saa jäädä kiinni. Kun isä viimein pidätetään pyyhe päässä naiseksi naamioituneena, tämä muistaa pojan tarkkailevan tilannetta piilostaan. Benigni esittää unohtumattoman hullun kävelyn natsisotilaan ase selässään kohti varmaa kuolemaa. Ihan kamalaa ja samalla sairaan hauskaa.
4. Manhattanin murhamysteeri - Puhelu murhaajalle
Woody Allenin pasmat sekoavat (taas) kohtauksessa, jossa Allenin vaimo Diane Keaton ja tuttavat Anjelica Huston ja Alan Alda päättävät uhkarohkeasti saada murhaajaksi epäilemänsä miehen kiinni soittamalla tälle puhelun. Ystävät ovat varustautuneet puheluun nauhoittamalla erilaisia repliikkejä murhaajan naisystävän sanomina.
Kaikki menee hyvin siihen asti, kun murhaaja kysyykin jotain, mihin eri nauhureita pitelevällä porukalla ei olekaan vastausta ja Allen soittaa vahingossa uudestaan ensimmäisen repliikin "Hello, Paul, It´s me". Seuraavassa kuvassa nauhat ovat tulleet ulos kasetista ja epätoivoinen Allen kelaa niitä takaisin.
Kohtauksen komiikka toimii monella tasolla ja näyttelijöiden seuraaminen on silkkaa nautintoa.
5. E.T - Elliiiooot!
Kuolleeksi luultu E.T herää henkiin kylmäkaapissaan. Ensin syttyy arkun päällä makaavan Elliotin alle punainen hohde ja silloin katsojaa enemmänkin itkettää. Kuihtunut auringonkukka nousee uudelleen pystyyn ja Elliot avaa arkun kannen.
Iloinen E.T ilmoittaa heti soittaneensa kotiin elokuvan kuuluisimmalla repliikillä. E.T:tä tutkineet aikuiset ovat yhä lähellä ja Elliot joutuu sulkemaan arkun, ettei tämä paljastuisi. Arkusta kuuluu monta kertaa vaimeasti "home, home, E.T, E.T..." ja volyymi vain kasvaa. Lopulta närkästynyt E.T huutaa painokkaasti: " Elliooot!" ja Elliot joutuu turvautumaan niin kovaan tekoitkuun, että sen huomaavat muutkin kuin Retu Pilvipeti.
Wednesday, December 12, 2007
Thursday, December 6, 2007
Hetkinen R.I.P
Tarkoitus on ollut kuluneen vuoden aikana arvostella Hetkinen-tietovisaa, mutta koska Retu ansiokkaasti unohti salasanansa, on sen toteuttaminen ollut hieman hankalaa. Retu otti tänään itseään niskasta kiinni ja kokeili kirjautua Kriitikoihin ja heti onnisti. Asiaa mutkistaa vielä se, että Hetkinen-tietovisa on hiljattain uudistunut melko paljon ja Retu tuntee vain vanhan version ohjelmasta. Muistopuheena puhukoon Retu nyt suunsa puhtaaksi vanhasta Hetkisestä.
Hetkinenhän on tietokilpailu (tamperelaisille) kolmasluokkalaisille. Ohjelma tuli (ja taitaa tulla edelleen) kakkosen aamussa lauantaisin. Voittajat saavat (ison tai pienen) kasan karkkia, häviäjät eivät mitään. (Jossain välissä voittaja-raukat saattoivat saada hammastahnaa tai hammasharjat!) Tehtävät vaihtelevat suuresti vihjetietokilpailusta piirustustehtäviin. (Nykyisistä tehtävistä Retu ei ole ihan selvillä, koska on nähnyt uudistettua Hetkistä vain kerran)
Ennen Hetkistä juonsi Minna. Minna oli oikeudenmukainen ja sopivan tiukka tuomari tehtävissä ja juontohommatkin sujuivat hyvin. Hieman omituisempaa oli se kammottava tekonauru, jota hän kylvi joka jaksossa. Vanhana tekonauru-poliisina Retu tietää, että myös lapset tunnistavat tekonaurun oikeasta. Että näin jälkikäteen lähetän Minnalle terveisiä, että naura kun sua naurattaa, älä muuten. Ja vielä haluaisin jatkaa terveisiä, että kuka oli sun stylisti? Vaatteesi olivat nimittäin suhteellisen hirveitä jaksossa kuin jaksossa.
Minnaa buustasi Terho (Riku Suokas), joka on siis pipo. Terho oli koko ohjelman parasta antia, mutta ohjelman edetessä hänen osuuttaan pienennettiin koko ajan. Parasta oli aika, jolloin Terho oli vielä studiossa ja heitti paikoitellen erittäin nasevia vitsejä kilpailun edetessä. Lapset eivät tosin kovin suurella prosentilla ymmärtäneet näitä vitsejä, mutta ainakin Retua (ja tämän isää ja ystävää Helsingissä) ne viihdyttivät usein.
Niin, mihinkäs katosi se kriittisin osuus. No, sen haluaisin kohdistaa itse kilpailijoihin. Retu ehdottaa muutamaa sääntöä tai neuvoa, koskien Hetkisssä kilpailevia joukkueita.
1.Älä anna joukkueellesi nimeä, joka viittaa millään tavalla karkkiin. Toffeehemmot, karkkimonsterit ja namusedät on jo käytetty, keksikää nyt pliis jotain muuta!
2.Myös yli 50km:n säteellä Tampereesta olevista kylistä ja kunnista voi lähteä kilpailemaan. Oriveden, Kurun, Teiskon ja sadat Tampereen koulut on jo nähty. Olisi mukavaa tietää, mitä Lieksan kolmasluokkalaiset osaavat.
3. Älä vastaa vihjetietokisassa toisen joukkueen vastauksen mukaan vaan käytä omaa järkeäsi. Jos kysytään "Mikä irtolainen?" ja vihjeenä on "sadussa kaunotar löysi sellaisen" ja toinen joukkue vastaa koira, niin älä vastaa kissa, luu tai koirankoppi.
4. Jos istut yleisössä, älä huutele vastauksia. Katsokaas, kun se toinen joukkue ei ole kuuro.
5. Jos tiedät vastauksen, paina nappia ja sano se rohkeasti.
6. Sama toisin päin: jos et tiedä vastausta, älä paina nappia ja huutele vastausta kyselemättä joukkuetovereidesi mielipidettä. Esim. Jos kysymyksenä on: "Mikä on Suomen ainoa autonominen osa?", älä vastaa "Amerikka" tai mitään muutakaan yhtä päätöntä. (Tosin tämä on aika viihdyttävää näin katsojan näkökulmasta, joukkueen näkökulmasta ei ehkä niinkään.)
7. Kuuntele vihje loppuun, ja muista mitä kysyttiin. Jos kysytään "mikä aine?" ja vihjeenä on "sitä käytetään tien päällystämiseen", älä vastaa "suojatie".
8. Jos olet kannustusjoukoissa huuda sitä "JEEEEEEEEE:tä" kunnolla tai älä ollenkaan. Välimuodot kuulostavat kamalalta.
9. Jos edelleen olet kannustusjoukoissa, älä ravaa pitkin studiota ja hytky penkillä kuin mielipuoli. Se antaa sinusta hieman oudon kuva.
Siinä muutama neuvo, jolla pääsee mukavasti eteen päin. Lopuksi haluaisin antaa palautetta Juusosta, joka yhdessä tehtävätyypissä selitti erilaisia sanoja, jotka joukkueiden piti arvata. Kaikella kunnioituksella, mutta enpä ole yhtä raivostuttavan oloista lapsosta maan päällä nähnyt (ja ennen kaikkea kuullut) vähään aikaan. Hetkinen oli (ja on osittain vieläkin) Retulle erittäin pyhä ohjelma ja Juuso tärveli sen pyhyyttä samalla tavoin kuin Protoni tärveli aikanaan Jari Sillanpään Satulinnaa. (Joka on muuten ALKUPERÄISESITYKSENÄ loistava!)
Ja vielä tekijöille Peeässää: Terhonaattori muuttui ajan mittaan naurettavaksi: Aluksi Terhonaattorissa joukkue valitsi, ottaisiko se riskin ja lähtisi pelaamaan upporikasta tai rutiköyhää, eli oikein vastatessaan tuplaisi potin, väärällä vastauksella menettäisi kaiken. Ajan mittaan kyse oli enää bonusämpäristä. Oikein vastatessaan säälittävän kokoinen karkkiämpäri (,jonka karkkimäärä vastasi luokan kesken jaettuna ehkä kahta karkkia/oppilas) oli joukkueen, hävitessään ei. Uu! Onpa vaarallista. Lopun alkua enteili viimeinen Terhonaattori, jossa esitettiin tietyssä ajassa kysymyksiä. Jokaisesta oikeasta vastauksesta joukkue sai erilaisen palkinnon. Palkintoina olivat hammasharjat, tahnat tai vampyyrihampaat koko luokalle ja jotain, mitä Retu ei nyt muista. (Olisikohan se ollut purkkaa?) Vasta viidestä oikeasta vastauksesta joukkue sai karkkia. Eipä paljon lämmitäisi kolmasluokkalaisen Retun mieltä hammastahna, jota isä ja äiti kantoivat kotiin joka tapauksessa.
Kaiken kaikkiaan Hetkinen oli (ja on) erittäin viihdyttävä ohjelma. Kiitos siis kaikille fiksuille ja tyhmille joukkueille ja tekijöille. Pitänee tästä muuttaa Kuljuun ja syntyä uudestaan, jotta pääsee itsekin visailemaan. Tosin vanhaan kunnon Hetkiseen ei taida päästä, ennen kuin aikakone on keksitty..
Hetkinenhän on tietokilpailu (tamperelaisille) kolmasluokkalaisille. Ohjelma tuli (ja taitaa tulla edelleen) kakkosen aamussa lauantaisin. Voittajat saavat (ison tai pienen) kasan karkkia, häviäjät eivät mitään. (Jossain välissä voittaja-raukat saattoivat saada hammastahnaa tai hammasharjat!) Tehtävät vaihtelevat suuresti vihjetietokilpailusta piirustustehtäviin. (Nykyisistä tehtävistä Retu ei ole ihan selvillä, koska on nähnyt uudistettua Hetkistä vain kerran)
Ennen Hetkistä juonsi Minna. Minna oli oikeudenmukainen ja sopivan tiukka tuomari tehtävissä ja juontohommatkin sujuivat hyvin. Hieman omituisempaa oli se kammottava tekonauru, jota hän kylvi joka jaksossa. Vanhana tekonauru-poliisina Retu tietää, että myös lapset tunnistavat tekonaurun oikeasta. Että näin jälkikäteen lähetän Minnalle terveisiä, että naura kun sua naurattaa, älä muuten. Ja vielä haluaisin jatkaa terveisiä, että kuka oli sun stylisti? Vaatteesi olivat nimittäin suhteellisen hirveitä jaksossa kuin jaksossa.
Minnaa buustasi Terho (Riku Suokas), joka on siis pipo. Terho oli koko ohjelman parasta antia, mutta ohjelman edetessä hänen osuuttaan pienennettiin koko ajan. Parasta oli aika, jolloin Terho oli vielä studiossa ja heitti paikoitellen erittäin nasevia vitsejä kilpailun edetessä. Lapset eivät tosin kovin suurella prosentilla ymmärtäneet näitä vitsejä, mutta ainakin Retua (ja tämän isää ja ystävää Helsingissä) ne viihdyttivät usein.
Niin, mihinkäs katosi se kriittisin osuus. No, sen haluaisin kohdistaa itse kilpailijoihin. Retu ehdottaa muutamaa sääntöä tai neuvoa, koskien Hetkisssä kilpailevia joukkueita.
1.Älä anna joukkueellesi nimeä, joka viittaa millään tavalla karkkiin. Toffeehemmot, karkkimonsterit ja namusedät on jo käytetty, keksikää nyt pliis jotain muuta!
2.Myös yli 50km:n säteellä Tampereesta olevista kylistä ja kunnista voi lähteä kilpailemaan. Oriveden, Kurun, Teiskon ja sadat Tampereen koulut on jo nähty. Olisi mukavaa tietää, mitä Lieksan kolmasluokkalaiset osaavat.
3. Älä vastaa vihjetietokisassa toisen joukkueen vastauksen mukaan vaan käytä omaa järkeäsi. Jos kysytään "Mikä irtolainen?" ja vihjeenä on "sadussa kaunotar löysi sellaisen" ja toinen joukkue vastaa koira, niin älä vastaa kissa, luu tai koirankoppi.
4. Jos istut yleisössä, älä huutele vastauksia. Katsokaas, kun se toinen joukkue ei ole kuuro.
5. Jos tiedät vastauksen, paina nappia ja sano se rohkeasti.
6. Sama toisin päin: jos et tiedä vastausta, älä paina nappia ja huutele vastausta kyselemättä joukkuetovereidesi mielipidettä. Esim. Jos kysymyksenä on: "Mikä on Suomen ainoa autonominen osa?", älä vastaa "Amerikka" tai mitään muutakaan yhtä päätöntä. (Tosin tämä on aika viihdyttävää näin katsojan näkökulmasta, joukkueen näkökulmasta ei ehkä niinkään.)
7. Kuuntele vihje loppuun, ja muista mitä kysyttiin. Jos kysytään "mikä aine?" ja vihjeenä on "sitä käytetään tien päällystämiseen", älä vastaa "suojatie".
8. Jos olet kannustusjoukoissa huuda sitä "JEEEEEEEEE:tä" kunnolla tai älä ollenkaan. Välimuodot kuulostavat kamalalta.
9. Jos edelleen olet kannustusjoukoissa, älä ravaa pitkin studiota ja hytky penkillä kuin mielipuoli. Se antaa sinusta hieman oudon kuva.
Siinä muutama neuvo, jolla pääsee mukavasti eteen päin. Lopuksi haluaisin antaa palautetta Juusosta, joka yhdessä tehtävätyypissä selitti erilaisia sanoja, jotka joukkueiden piti arvata. Kaikella kunnioituksella, mutta enpä ole yhtä raivostuttavan oloista lapsosta maan päällä nähnyt (ja ennen kaikkea kuullut) vähään aikaan. Hetkinen oli (ja on osittain vieläkin) Retulle erittäin pyhä ohjelma ja Juuso tärveli sen pyhyyttä samalla tavoin kuin Protoni tärveli aikanaan Jari Sillanpään Satulinnaa. (Joka on muuten ALKUPERÄISESITYKSENÄ loistava!)
Ja vielä tekijöille Peeässää: Terhonaattori muuttui ajan mittaan naurettavaksi: Aluksi Terhonaattorissa joukkue valitsi, ottaisiko se riskin ja lähtisi pelaamaan upporikasta tai rutiköyhää, eli oikein vastatessaan tuplaisi potin, väärällä vastauksella menettäisi kaiken. Ajan mittaan kyse oli enää bonusämpäristä. Oikein vastatessaan säälittävän kokoinen karkkiämpäri (,jonka karkkimäärä vastasi luokan kesken jaettuna ehkä kahta karkkia/oppilas) oli joukkueen, hävitessään ei. Uu! Onpa vaarallista. Lopun alkua enteili viimeinen Terhonaattori, jossa esitettiin tietyssä ajassa kysymyksiä. Jokaisesta oikeasta vastauksesta joukkue sai erilaisen palkinnon. Palkintoina olivat hammasharjat, tahnat tai vampyyrihampaat koko luokalle ja jotain, mitä Retu ei nyt muista. (Olisikohan se ollut purkkaa?) Vasta viidestä oikeasta vastauksesta joukkue sai karkkia. Eipä paljon lämmitäisi kolmasluokkalaisen Retun mieltä hammastahna, jota isä ja äiti kantoivat kotiin joka tapauksessa.
Kaiken kaikkiaan Hetkinen oli (ja on) erittäin viihdyttävä ohjelma. Kiitos siis kaikille fiksuille ja tyhmille joukkueille ja tekijöille. Pitänee tästä muuttaa Kuljuun ja syntyä uudestaan, jotta pääsee itsekin visailemaan. Tosin vanhaan kunnon Hetkiseen ei taida päästä, ennen kuin aikakone on keksitty..
Sunday, November 25, 2007
Kaikkien aikojen kohtaukset
Arvon lukijat!
Rexin tarkoituksena oli arvostella syksyllä näkemänsä uutuuselokuvat, mutta aikomus poikikin toisenlaisen lopputuloksen. Seuraavaksi esittelen kuusi vaikuttavaa kohtausta erilaisista elokuvista. Valintakriteerit ovat kovin sekalaiset, mutta yhteisenä tekijänä voidaan pitää vähäpuheisuutta ja hyökyvää liikutusta. Rexin elämän elokuvakohtauksia, olkaa hyvä. Nähkää nämä!
1. Kylä - Ivyn odotus
Visuaalisesti kutkuttava Kylä ei juonellisesti jaksanut aivan loppumetreille asti, mutta ei se mitään. Elokuva nimittäin sisältää upean yksittäisen kohtauksen, joka on lyödä Rexiltä ilmat pihalle.
Kun kaikki kyläläiset on hälytetty kellariin piiloon punaisia olentoja, Ivy on jäänyt yksin avoimelle ovelle odottamaan Joaquin Phoenixiä kotiin. Sokean Ivyn valkoinen hahmo ovensuussa muodostaa vahvan kontrastin ulkona vallitsevalle pimeydelle. Punainen hahmo on jo aivan lähellä, kun Joaquin tulee ja tempaisee Ivyn kädestä mukanaan kellariin. Musiikki, hidastus ja hyvin kaunis kuvaus toimivat unohtumattomasti ja odottamattomasti.
2. Kummisetä - Ristiäiset
Kummisedästä voisi tietysti valita melkeinpä minkä tahansa katkelman, mutta erityisen hengästyttävä on koko elokuvan kliimaksi, ristiäiskohtaus. Michael Corleonesta tulee kohtauksessa Kummisetä sekä hyvin konkreettisesti että toisellakin tasolla. Kasterituaalista leikataan ristiin Michaelin järjestämään teurastukseen, jossa kilpailijat raivataan kerralla pois tieltä. Kohtaus on järjettömän tehokas. Pacino puhuu kasvoillaan ja Rex uskaltaa tuskin hengittää. Samalla kohtaus on äärimmäisen elokuvallinen. Tällaisia jaksoja varten elokuva on.
3. Komisario Palmun erehdys - Aimon sisääntulo
"Ylioppilas Aimo Rykämö ilmoitti saapuneensa kello 9.45...", kertoo Matti Raninin kuulustelijan ääni ja Pentti Siimes saapuu ovesta sisään viskaten päällystakin tuolille. Siinä koko kohtaus, jonka kesto on varmasti alle 10 sekuntia. Kassila kertoi juuri tämän kohtauksen antaneen hengen koko hahmolle.
Rex on rakastunut kohtaukseen, koska rakastaa elokuvaa ja tätä nimenomaista hahmoa. Se on osoitus hyvän näyttelijän suvereenista taidosta (tai tuurista) esittää yhdellä eleellä jotakin niin olennaista. Lisäksi se antaa jälleen kerran muistutuksen siitä pöyristyttävästä laadukkuudesta ja huolellisuudesta, jolla Palmu-elokuvat eroavat oman aikansa muusta tuotannosta.
4. Vertigo - 360 astetta
Voihan Vertigo! Outi Sipilän legendaarista lausahdusta saa toistella tässä yhteydessä. Aihetta on analysoinut myös Peter von Bagh. Peter tietää parhaiten, joten Rex tyytyy toteamaan, että kun on nähnyt kuuluisan suutelukohtauksen, jossa kamera kiertää James Stewartin kauhistuneiden kasvojen ja kerran kuolleen (oho, juonipaljastus) Kim Novakin ympäri täyden kierroksen taustan muuttuessa menneeksi, ei juuri mikään tunnu miltään.
5. Du levande - Micke Larssonin häät
Sinä elävä oli yleisilmeltään niin maalauksellisen harmaa, että Rexiltä meni puoli elokuvaa sen ihmettelyyn. Useita episodeja sisältäneen elokuvan hääjakson voisi katsoa sata kertaa, niin hieno se on. Kohtauksessa kuvataan useassa osassa toistuvan lähibaarin asiakaskuntaan kuuluvan teinitytön unta, jossa tämä on mennyt naimisiin ihailemansa kasarirokkarin näköisen Micke Larssonin kanssa.
Tytöllä on hääpuku ja pieni asunto on täynnä kukkia ja lahjoja. Micke istuu keittiön päydän ääressä ja soittaa pitkän kitarasoolon samalla, kun tyttö aukoo lahjoja. Samalla maisema ikkunan takana alkaa liikkua ja yhtäkkiä Rex oivalsi asunnon kulkevan kuin juna. Maisema on Pohjoismaisen kaupungin kevätilta, esikaupungista keskustaan. Tunnelma on niin tuttu, että pakahduttaa ja lähes pysähtynyt kokonaisuus sellainen, että siihen haluaisi jäädä olemaan.
6. Amélie - Mikroaaltouuni soitti minulle juuri
Tämä kohtaus on hieman alleviivaavammin liikuttava ja tehokeinoiltaan ilmeisempi. Muistaakseni samalla, kun baarin pitäjä (Breautodeau..?) avaa laatikon, jonka Amélie on vaivalla toimittanut perille, kertojanääni selittää, mitä sen avaaminen saa hänet muistamaan. Jakson paras osa onkin kohtaus, jossa palataan takaisin nykyhetkeen ja lapsuutensa sisältämää laatikkoa puristava Breautodeau sopertaa, että puhelin soitti hänelle. Mikro kilahtaa ja ironinen työkaveri ilmoittaa: "Mikroaaltouuni soitti minulle juuri."
Kiitoksia! Palaamme asiaan seuraavaksi toisten elokuvien parissa.
Rexin tarkoituksena oli arvostella syksyllä näkemänsä uutuuselokuvat, mutta aikomus poikikin toisenlaisen lopputuloksen. Seuraavaksi esittelen kuusi vaikuttavaa kohtausta erilaisista elokuvista. Valintakriteerit ovat kovin sekalaiset, mutta yhteisenä tekijänä voidaan pitää vähäpuheisuutta ja hyökyvää liikutusta. Rexin elämän elokuvakohtauksia, olkaa hyvä. Nähkää nämä!
1. Kylä - Ivyn odotus
Visuaalisesti kutkuttava Kylä ei juonellisesti jaksanut aivan loppumetreille asti, mutta ei se mitään. Elokuva nimittäin sisältää upean yksittäisen kohtauksen, joka on lyödä Rexiltä ilmat pihalle.
Kun kaikki kyläläiset on hälytetty kellariin piiloon punaisia olentoja, Ivy on jäänyt yksin avoimelle ovelle odottamaan Joaquin Phoenixiä kotiin. Sokean Ivyn valkoinen hahmo ovensuussa muodostaa vahvan kontrastin ulkona vallitsevalle pimeydelle. Punainen hahmo on jo aivan lähellä, kun Joaquin tulee ja tempaisee Ivyn kädestä mukanaan kellariin. Musiikki, hidastus ja hyvin kaunis kuvaus toimivat unohtumattomasti ja odottamattomasti.
2. Kummisetä - Ristiäiset
Kummisedästä voisi tietysti valita melkeinpä minkä tahansa katkelman, mutta erityisen hengästyttävä on koko elokuvan kliimaksi, ristiäiskohtaus. Michael Corleonesta tulee kohtauksessa Kummisetä sekä hyvin konkreettisesti että toisellakin tasolla. Kasterituaalista leikataan ristiin Michaelin järjestämään teurastukseen, jossa kilpailijat raivataan kerralla pois tieltä. Kohtaus on järjettömän tehokas. Pacino puhuu kasvoillaan ja Rex uskaltaa tuskin hengittää. Samalla kohtaus on äärimmäisen elokuvallinen. Tällaisia jaksoja varten elokuva on.
3. Komisario Palmun erehdys - Aimon sisääntulo
"Ylioppilas Aimo Rykämö ilmoitti saapuneensa kello 9.45...", kertoo Matti Raninin kuulustelijan ääni ja Pentti Siimes saapuu ovesta sisään viskaten päällystakin tuolille. Siinä koko kohtaus, jonka kesto on varmasti alle 10 sekuntia. Kassila kertoi juuri tämän kohtauksen antaneen hengen koko hahmolle.
Rex on rakastunut kohtaukseen, koska rakastaa elokuvaa ja tätä nimenomaista hahmoa. Se on osoitus hyvän näyttelijän suvereenista taidosta (tai tuurista) esittää yhdellä eleellä jotakin niin olennaista. Lisäksi se antaa jälleen kerran muistutuksen siitä pöyristyttävästä laadukkuudesta ja huolellisuudesta, jolla Palmu-elokuvat eroavat oman aikansa muusta tuotannosta.
4. Vertigo - 360 astetta
Voihan Vertigo! Outi Sipilän legendaarista lausahdusta saa toistella tässä yhteydessä. Aihetta on analysoinut myös Peter von Bagh. Peter tietää parhaiten, joten Rex tyytyy toteamaan, että kun on nähnyt kuuluisan suutelukohtauksen, jossa kamera kiertää James Stewartin kauhistuneiden kasvojen ja kerran kuolleen (oho, juonipaljastus) Kim Novakin ympäri täyden kierroksen taustan muuttuessa menneeksi, ei juuri mikään tunnu miltään.
5. Du levande - Micke Larssonin häät
Sinä elävä oli yleisilmeltään niin maalauksellisen harmaa, että Rexiltä meni puoli elokuvaa sen ihmettelyyn. Useita episodeja sisältäneen elokuvan hääjakson voisi katsoa sata kertaa, niin hieno se on. Kohtauksessa kuvataan useassa osassa toistuvan lähibaarin asiakaskuntaan kuuluvan teinitytön unta, jossa tämä on mennyt naimisiin ihailemansa kasarirokkarin näköisen Micke Larssonin kanssa.
Tytöllä on hääpuku ja pieni asunto on täynnä kukkia ja lahjoja. Micke istuu keittiön päydän ääressä ja soittaa pitkän kitarasoolon samalla, kun tyttö aukoo lahjoja. Samalla maisema ikkunan takana alkaa liikkua ja yhtäkkiä Rex oivalsi asunnon kulkevan kuin juna. Maisema on Pohjoismaisen kaupungin kevätilta, esikaupungista keskustaan. Tunnelma on niin tuttu, että pakahduttaa ja lähes pysähtynyt kokonaisuus sellainen, että siihen haluaisi jäädä olemaan.
6. Amélie - Mikroaaltouuni soitti minulle juuri
Tämä kohtaus on hieman alleviivaavammin liikuttava ja tehokeinoiltaan ilmeisempi. Muistaakseni samalla, kun baarin pitäjä (Breautodeau..?) avaa laatikon, jonka Amélie on vaivalla toimittanut perille, kertojanääni selittää, mitä sen avaaminen saa hänet muistamaan. Jakson paras osa onkin kohtaus, jossa palataan takaisin nykyhetkeen ja lapsuutensa sisältämää laatikkoa puristava Breautodeau sopertaa, että puhelin soitti hänelle. Mikro kilahtaa ja ironinen työkaveri ilmoittaa: "Mikroaaltouuni soitti minulle juuri."
Kiitoksia! Palaamme asiaan seuraavaksi toisten elokuvien parissa.
Wednesday, October 10, 2007
Ganes elokuva
Ele yllätti itsensä ja kerrankin tassutteli elokuvan ensi-iltaan. Mukaan nappasin hyvän ystävän, jonka kanssa Elellä on kosmeettinen yhteys. Niin Ele ja Kjisse sitten paukautti itsensä Cine Atlaksen saliin syli täynnä karkkia, poppareita ja limpparia. Kjisse oli uudelleenlöytänyt Ganesin hienon rock musiikin salat Anttilan alehyllystä ihan pari viikkoa sitten, joten elokuva ei olisi voinut parempaan väliin tulla. Mutta:
Ensinnäkin: MIKSI VOI MIKSI, niitä mainoksia on nykyään niin paljon. Onko suomalainen elokuvateollisuus todellakin niin kovassa suossa, että manimani elokuvateattereiden popcornimyyntitaitoisten ihmisten palkanmaksuun vaatii joka elokuvan alkuun useiden kivunsekaisten minuuttien mainosrumban. Noh, kumminkin...
Elokuva lopulta alkoi ja pienen ikänsä Ganesin tahtiin jorailleen Elen toiveet oli korkealla. Oujee, rosk musis ja hjuva meisinkiii, wow-wow-wooou! NOT! Kuten aikaisemmista lukemistani elokuva-arvosteluista ja muusta (PALJOSTA) elokuvaa koskevasta markkinointimateriaalista tiesin, elokuvan tarkoituksena oli kuvata bändin alkuaikoja. Sitä miten Remu, Cisse ja Albert lopulta löysivät rockin syvimmän tarkoituksen ja sitä kautta elämälleen suunnan, plaaplaa... Jotenkin kuitenkin koko itse alkuperäisen, maineeseen nousseen Ganesin taival oli saatu tungettua vajaaseen puoleen elokuvan pituudesta.
Kunnon nykyajan elokuvamoden mukaan mukana oli tietenkin romantiikkaa, ristiriitoja, vaikeita valintoja, vääriä tekoja ja lopussa löytyvä elämän punainen lanka, keikka maineikkaalla Tavastialla. Jos jollekin ei vielä tässä vaiheessa ole selvinnyt niin Ele ei vakuuttunut elokuvasta. Hieman reilun tunnin verran materiaalia venytettynä kahteen tuntiin EI VAIN ISKE!
Plussaa ja tähdet elokuva saa mahtavista roolisuorituksista, hienosta ajankuvasta (ne ihanat kengät, farkut ja takit, naisten meikit, autot ja sisustukset... ah!) ja loppuun lisätystä pätkästä tosi elämän Ganesin haastattelusta. Tosi faneille elokuva varmasti on kokemus tosissaan, mutta tällaiselle "tiedän bändin ja pari levyä - jeejee" -fanille elokuva oli pääosin, noh, pitkästyttävä... Onnittelut myös elokuvan pääosia esittäineille Jannuille. HEI NE SOITTAA IHAN OIKEESTI ITE! Komeeta. Kiva nähdä työllensä omistautunut ammattilainen.
** (eli kaksi tähteä) ja 5/10 pistettä.
Ensinnäkin: MIKSI VOI MIKSI, niitä mainoksia on nykyään niin paljon. Onko suomalainen elokuvateollisuus todellakin niin kovassa suossa, että manimani elokuvateattereiden popcornimyyntitaitoisten ihmisten palkanmaksuun vaatii joka elokuvan alkuun useiden kivunsekaisten minuuttien mainosrumban. Noh, kumminkin...
Elokuva lopulta alkoi ja pienen ikänsä Ganesin tahtiin jorailleen Elen toiveet oli korkealla. Oujee, rosk musis ja hjuva meisinkiii, wow-wow-wooou! NOT! Kuten aikaisemmista lukemistani elokuva-arvosteluista ja muusta (PALJOSTA) elokuvaa koskevasta markkinointimateriaalista tiesin, elokuvan tarkoituksena oli kuvata bändin alkuaikoja. Sitä miten Remu, Cisse ja Albert lopulta löysivät rockin syvimmän tarkoituksen ja sitä kautta elämälleen suunnan, plaaplaa... Jotenkin kuitenkin koko itse alkuperäisen, maineeseen nousseen Ganesin taival oli saatu tungettua vajaaseen puoleen elokuvan pituudesta.
Kunnon nykyajan elokuvamoden mukaan mukana oli tietenkin romantiikkaa, ristiriitoja, vaikeita valintoja, vääriä tekoja ja lopussa löytyvä elämän punainen lanka, keikka maineikkaalla Tavastialla. Jos jollekin ei vielä tässä vaiheessa ole selvinnyt niin Ele ei vakuuttunut elokuvasta. Hieman reilun tunnin verran materiaalia venytettynä kahteen tuntiin EI VAIN ISKE!
Plussaa ja tähdet elokuva saa mahtavista roolisuorituksista, hienosta ajankuvasta (ne ihanat kengät, farkut ja takit, naisten meikit, autot ja sisustukset... ah!) ja loppuun lisätystä pätkästä tosi elämän Ganesin haastattelusta. Tosi faneille elokuva varmasti on kokemus tosissaan, mutta tällaiselle "tiedän bändin ja pari levyä - jeejee" -fanille elokuva oli pääosin, noh, pitkästyttävä... Onnittelut myös elokuvan pääosia esittäineille Jannuille. HEI NE SOITTAA IHAN OIKEESTI ITE! Komeeta. Kiva nähdä työllensä omistautunut ammattilainen.
** (eli kaksi tähteä) ja 5/10 pistettä.
Monday, September 3, 2007
Heelvetin hyvin meni
Pmmp siirtyi määrittelemättömän pituiselle tauolle viime torstain 30.8 Helsingin juhlaviikkojen Huvilateltan keikan jälkeen.
Illan setti oli jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisellä kuultiin akustisina versioina pääasiassa uudempia kappaleita ja isoja hittejä. Yhtyettä säesti tavallisen kokoonpanon lisäksi haitaristi, ja solistit itsekin toivat musiikillisen panoksensa iltaan. Varsinkin Vesalan viulua kuultiin useassa kappaleessa. Lavalla nähtiin myös akrobaatteja, joiden tarjoama visuaalinen efekti pääsi todennäköisesti paremmin oikeuksiinsa hieman taaempaa seurattuna (Rex sisarineen hävyttömästi istumapaikkojen edessä).
Keikan alkupuolta leimasi hyväntuulinen hämmennys sekä esiintyjien että yleisön puolelta. Musiikillisen ammattitaidon ja puhtaan sekoilun yhdistelmä, johon Pmmp:n keikoilla on totuttu, otti kuitenkin kolmannen kappaleen kohdalla vallan. Akustisiksi sovitetut hitit olivat ainakin useita keikkoja nähneille virkistävää kuultavaa. Uuteen uskoon oli muokattu esimerkiksi Matkalaulu, Joku raja ja lähes tunnistamattomalta kuulostanut Rusketusraidat. Rexin mielestä parhaiten toimi Oo siellä jossain mun, josta tuli saippuakuplineen keikan kohokohta.
Väliajan jälkeen tunnelma oli konkreettisesti tiivistynyt ja lavan eteen sai tosissaan puskea. Toinen puolisko oli perinteinen rock-setti, jossa sitten kuultiin luvatut harvinaisemmat kappaleet. Uusin levy soitettiin kokonaan, Kovemmat kädet Matoja lukuunottamatta ja ensimmäiseltäkin levyltä kuultiin Kesä -95, Poika, Isin pikkutyttö ja Odotan. Viimeiseksi mainittu räjäytti sekä Rexin tajunnan että alkupuolen hienosti kestäneen tukkaviristyksen.
Kokonaisuudessaan Huvilateltan keikka oli erinomainen tapa lopettaa pitkä kiertue. Soitto- ja erityisesti laulupuoli olivat hienoa kuultavaa ja iloinen, liikuttunut ja helpottunut tunnelma välittyi varmasti kaikille paikalla olleille. Toivottavasti tauko ei jää pysyväksi. Huvilassa tällä hetkellä Suomen paras yhtye oli omalla tasollaan.
Arvosana 9.
Illan setti oli jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisellä kuultiin akustisina versioina pääasiassa uudempia kappaleita ja isoja hittejä. Yhtyettä säesti tavallisen kokoonpanon lisäksi haitaristi, ja solistit itsekin toivat musiikillisen panoksensa iltaan. Varsinkin Vesalan viulua kuultiin useassa kappaleessa. Lavalla nähtiin myös akrobaatteja, joiden tarjoama visuaalinen efekti pääsi todennäköisesti paremmin oikeuksiinsa hieman taaempaa seurattuna (Rex sisarineen hävyttömästi istumapaikkojen edessä).
Keikan alkupuolta leimasi hyväntuulinen hämmennys sekä esiintyjien että yleisön puolelta. Musiikillisen ammattitaidon ja puhtaan sekoilun yhdistelmä, johon Pmmp:n keikoilla on totuttu, otti kuitenkin kolmannen kappaleen kohdalla vallan. Akustisiksi sovitetut hitit olivat ainakin useita keikkoja nähneille virkistävää kuultavaa. Uuteen uskoon oli muokattu esimerkiksi Matkalaulu, Joku raja ja lähes tunnistamattomalta kuulostanut Rusketusraidat. Rexin mielestä parhaiten toimi Oo siellä jossain mun, josta tuli saippuakuplineen keikan kohokohta.
Väliajan jälkeen tunnelma oli konkreettisesti tiivistynyt ja lavan eteen sai tosissaan puskea. Toinen puolisko oli perinteinen rock-setti, jossa sitten kuultiin luvatut harvinaisemmat kappaleet. Uusin levy soitettiin kokonaan, Kovemmat kädet Matoja lukuunottamatta ja ensimmäiseltäkin levyltä kuultiin Kesä -95, Poika, Isin pikkutyttö ja Odotan. Viimeiseksi mainittu räjäytti sekä Rexin tajunnan että alkupuolen hienosti kestäneen tukkaviristyksen.
Kokonaisuudessaan Huvilateltan keikka oli erinomainen tapa lopettaa pitkä kiertue. Soitto- ja erityisesti laulupuoli olivat hienoa kuultavaa ja iloinen, liikuttunut ja helpottunut tunnelma välittyi varmasti kaikille paikalla olleille. Toivottavasti tauko ei jää pysyväksi. Huvilassa tällä hetkellä Suomen paras yhtye oli omalla tasollaan.
Arvosana 9.
Friday, August 3, 2007
Rolling Stones @ Stadikka 1.8.2007
"Moro. 32 km Tampereelle ja yksi ylimääräinen lippu Rollareiden keikalle. Lähdetkö mukaan?" Minähän lähdin! Olin useampaankin otteeseen tiedotusvälineistä tutkaillut Rollareiden aiheuttamaa kohua Suomenmaalla, joten kun mahdollisuus oli lähteä, niin pakkohan se oli.
Kiireestä huolimatta ehdimme paikalla kutakuinkin ajoissa. Hengähdimme vartin verran ennen kuin "Start me up" paukahti soimaan! Valoja, meininkiä, hyppimistä, juoksemista, biletystä, huonosti lausuttua suomea ja valitettavasti ääntä ei keikasta puuttunut. Niin sanotusti PASKAT SAUNDIT! Koko kiertueen idea (bigger band tour) meni hieman hukkaan. Jaggerin laulu sekä Richardsin ja Wattsin kitarat kuului kyllä, mutta rummut, basso, koskettimet, taustalaulaja, torvisektio JA MARAKASSIT tuli yhtenä mössönä kuulijan korviin. Valitettavaa.
Helmiäkin keikalle mahtui. Esimerkiksi rauhallisemmalla temmolla päästelty "Love is Strong" sai pienen fiilistelijän minussa eloon. Viimeisinkin keikkakatsoja sai jalkansa heilumaan "It's only rock'n'rollin" ja "I can't get no satisfactionin" tahdeissa, joiden aikana rollarit liukuvat lavalta "catwalkille" koko permantoyleisön keskelle. KOMEETA!
Ei Rollarit turhaan 77 rekalla matkalla ollut.. Puitteet olivat todella hienot. Visuaalinen puoli oli kyllä niin ammattimaisesti hoidossa, että puurosaundit osittain voi antaa jopa anteeksi. Ilmalla täytettävä Rolling Stones logo (ne huulet ja se kieli) oli viimeinen silaus muutenkin mahtavaan lavastesettiin. Valoja oli paljon ja jotain nauhojakin siellä lenteli.. Ja pyrotekniikka! AVOT! Pangpang vaan ja ilotulitteet lenteli, liekit roihusi ja yleisö yltyi aina vain suurempiin "oooowww" äännähdyksiin.
Erityiskiitos julistemyyjäsedälle! Näytin varmasti säälittävältä kerätessäni hiluja (0,65€) lompakon pohjalta, koska hän ihanasti kääri minulle julisteen. "Take it, take it. For you its free. You can pay me next time we are here. okay?"
Kokonaisarvosana 9
Kiireestä huolimatta ehdimme paikalla kutakuinkin ajoissa. Hengähdimme vartin verran ennen kuin "Start me up" paukahti soimaan! Valoja, meininkiä, hyppimistä, juoksemista, biletystä, huonosti lausuttua suomea ja valitettavasti ääntä ei keikasta puuttunut. Niin sanotusti PASKAT SAUNDIT! Koko kiertueen idea (bigger band tour) meni hieman hukkaan. Jaggerin laulu sekä Richardsin ja Wattsin kitarat kuului kyllä, mutta rummut, basso, koskettimet, taustalaulaja, torvisektio JA MARAKASSIT tuli yhtenä mössönä kuulijan korviin. Valitettavaa.
Helmiäkin keikalle mahtui. Esimerkiksi rauhallisemmalla temmolla päästelty "Love is Strong" sai pienen fiilistelijän minussa eloon. Viimeisinkin keikkakatsoja sai jalkansa heilumaan "It's only rock'n'rollin" ja "I can't get no satisfactionin" tahdeissa, joiden aikana rollarit liukuvat lavalta "catwalkille" koko permantoyleisön keskelle. KOMEETA!
Ei Rollarit turhaan 77 rekalla matkalla ollut.. Puitteet olivat todella hienot. Visuaalinen puoli oli kyllä niin ammattimaisesti hoidossa, että puurosaundit osittain voi antaa jopa anteeksi. Ilmalla täytettävä Rolling Stones logo (ne huulet ja se kieli) oli viimeinen silaus muutenkin mahtavaan lavastesettiin. Valoja oli paljon ja jotain nauhojakin siellä lenteli.. Ja pyrotekniikka! AVOT! Pangpang vaan ja ilotulitteet lenteli, liekit roihusi ja yleisö yltyi aina vain suurempiin "oooowww" äännähdyksiin.
Erityiskiitos julistemyyjäsedälle! Näytin varmasti säälittävältä kerätessäni hiluja (0,65€) lompakon pohjalta, koska hän ihanasti kääri minulle julisteen. "Take it, take it. For you its free. You can pay me next time we are here. okay?"
Kokonaisarvosana 9
Monday, July 30, 2007
Väsymysarvostelu
Tämä on kokoelma eri väsymystyyppien arvioinneista, jotka henkilökohtaisesti tein edellisen viikon aikana.
Yleisin ja myös tylsin väsymys on YV, eli yleisväsymys (tunnetaan myös yleisvitutus -nimellä). Se johtuu yleensä liian lyhyistä yöunista, joita taas aiheuttavat hyvät kirjat, tv, kaverit, kivat lenkkikelit ja vaikka naapurissa järjestetyt pileet. Tylsä ja mitäänsanomaton ulkomuoto ja olo. Arvosana 4.
MEHEM, eli "mua ei huvita enää mikään" -väsymys iskee yleensä silloin, kun tehtävänä on jokin tylsä, aikaavievä ja totaalisen raivostuttava tehtävä töissä, kotona tai koulussa. MEHEM usein pilaa koko päivän sinulta ja kanssaeläjiltäsi antamatta kenellekään mitään. Arvosana 4.
MEJES, eli "mä en jaksa enää skarpata" -väsymys iskee esimerkiksi rankan työpäivän jälkeen. Naama venyy, silmät lerpuu, kahvikuppi kaatuu syliin ja hartiat läsähtävät lysyyn. Väsyttää vaan niiiiin paljon, että ei pysty enää pitämään lihaksia hallinnassa. Varsin autuaan olotilan aiheuttava väsymys. Tässä väsymyksessä kannattaa välttää valokuvaajia. Arvosana 7.
MIMTE, eli "mitä ihmettä mahdoit tehdä eilen" -väsymys yllättää edellisenä iltana virvokkeiden kanssa leikkineen elämän koululaisen. Väsymys painaa, mutta tehtävä vain on... Pahimmillaan MIMTE on silloin, kun et voi kertoa kenellekään, että eilen meni myöhään. Joissain tapauksissa MIMTE:en liittyy suuri määrä outoja lihaskipuja, mustelmia ja morkkista. Jännityksen ja monipuolisuuden tuoman lisän ansiosta arvosana 8.
OSKO, eli "onhan se kaikki ohi?" -väsymys vaivaa henkilöä, joka on usemman kuin parin hetken ajan panostanut johonkin asiaan (esim. ystävän häät) ja lopulta koko vaivaa, väsymystä, paniikkia, ketutusta, työtä ja unettomuutta aiheuttanut tapahtuma on onnellisesti ohi. OSKO vastaa suorastaan euforista tilaa, jossa kokija kuulee jälleen lintujen laulun, voi nauraa esteettä ilman paniikin omaista sävyä ja tuntee totaalisen vapauden tunteen. Onnellisin väsymys ikinä! Arvosana 9.
OSIP, eli "oma sänky, ihana paikka" -väsymys on useimmiten reissaajaa vaivaava väsymys. Monet huonosti nukutut yöt patjoilla, sohvilla, vieraissa sängyissä ja oudoissa asennoissa aiheuttavat kolotusta, niskakipua ja outoja unia. OSIP on rankka olotila, mutta kun viimein sen oman sängyn nitisevät jouset hyväilevät selkää, hyvän elämän ja onnellisuuden aurinko hymyilee! Rentouttava väsymys. joka päätyy yleensä onnellisiin yöuniin/päiväuniin/nokosiin tai näiden kaikkien ihanaiseen yhdistelmään. Arvosana 8.
MEVON, eli "mä en voi olla nauramtta" -väsymys on myös yliväsyneisyydeksi kutsuttu olotila, jolloin pää vinksahtaa ja kaikki naurattaa. Kaikenlainen itsensä kerääminen on mahdotonta ja naurat kaikille ja kaikelle. Mitä enemmän osa ihmettelee olotilaasi ja mitä enemmän olotilasi muihin tarttuu, sitä hauskempaa on itse epidemian aloittaneella. Miinusta olotilaan tulee usein seuraavan apatian takia. Parhaimmillaan tämä olotila on silloin, kun koet sen monen ihmisen kanssa, mahdollisimman myöhään ja mahdollisimman rajuna. Lähentävä kokemus. Arvosana 8.
Yleisin ja myös tylsin väsymys on YV, eli yleisväsymys (tunnetaan myös yleisvitutus -nimellä). Se johtuu yleensä liian lyhyistä yöunista, joita taas aiheuttavat hyvät kirjat, tv, kaverit, kivat lenkkikelit ja vaikka naapurissa järjestetyt pileet. Tylsä ja mitäänsanomaton ulkomuoto ja olo. Arvosana 4.
MEHEM, eli "mua ei huvita enää mikään" -väsymys iskee yleensä silloin, kun tehtävänä on jokin tylsä, aikaavievä ja totaalisen raivostuttava tehtävä töissä, kotona tai koulussa. MEHEM usein pilaa koko päivän sinulta ja kanssaeläjiltäsi antamatta kenellekään mitään. Arvosana 4.
MEJES, eli "mä en jaksa enää skarpata" -väsymys iskee esimerkiksi rankan työpäivän jälkeen. Naama venyy, silmät lerpuu, kahvikuppi kaatuu syliin ja hartiat läsähtävät lysyyn. Väsyttää vaan niiiiin paljon, että ei pysty enää pitämään lihaksia hallinnassa. Varsin autuaan olotilan aiheuttava väsymys. Tässä väsymyksessä kannattaa välttää valokuvaajia. Arvosana 7.
MIMTE, eli "mitä ihmettä mahdoit tehdä eilen" -väsymys yllättää edellisenä iltana virvokkeiden kanssa leikkineen elämän koululaisen. Väsymys painaa, mutta tehtävä vain on... Pahimmillaan MIMTE on silloin, kun et voi kertoa kenellekään, että eilen meni myöhään. Joissain tapauksissa MIMTE:en liittyy suuri määrä outoja lihaskipuja, mustelmia ja morkkista. Jännityksen ja monipuolisuuden tuoman lisän ansiosta arvosana 8.
OSKO, eli "onhan se kaikki ohi?" -väsymys vaivaa henkilöä, joka on usemman kuin parin hetken ajan panostanut johonkin asiaan (esim. ystävän häät) ja lopulta koko vaivaa, väsymystä, paniikkia, ketutusta, työtä ja unettomuutta aiheuttanut tapahtuma on onnellisesti ohi. OSKO vastaa suorastaan euforista tilaa, jossa kokija kuulee jälleen lintujen laulun, voi nauraa esteettä ilman paniikin omaista sävyä ja tuntee totaalisen vapauden tunteen. Onnellisin väsymys ikinä! Arvosana 9.
OSIP, eli "oma sänky, ihana paikka" -väsymys on useimmiten reissaajaa vaivaava väsymys. Monet huonosti nukutut yöt patjoilla, sohvilla, vieraissa sängyissä ja oudoissa asennoissa aiheuttavat kolotusta, niskakipua ja outoja unia. OSIP on rankka olotila, mutta kun viimein sen oman sängyn nitisevät jouset hyväilevät selkää, hyvän elämän ja onnellisuuden aurinko hymyilee! Rentouttava väsymys. joka päätyy yleensä onnellisiin yöuniin/päiväuniin/nokosiin tai näiden kaikkien ihanaiseen yhdistelmään. Arvosana 8.
MEVON, eli "mä en voi olla nauramtta" -väsymys on myös yliväsyneisyydeksi kutsuttu olotila, jolloin pää vinksahtaa ja kaikki naurattaa. Kaikenlainen itsensä kerääminen on mahdotonta ja naurat kaikille ja kaikelle. Mitä enemmän osa ihmettelee olotilaasi ja mitä enemmän olotilasi muihin tarttuu, sitä hauskempaa on itse epidemian aloittaneella. Miinusta olotilaan tulee usein seuraavan apatian takia. Parhaimmillaan tämä olotila on silloin, kun koet sen monen ihmisen kanssa, mahdollisimman myöhään ja mahdollisimman rajuna. Lähentävä kokemus. Arvosana 8.
Thursday, July 26, 2007
Kovan päivän ilta
Rexin piti tänään arvioida blogiimme uusi Harry Potter. Viimeöisestä lukukokemuksesta innostuneena päätänkin arvostella toisen suuria tunteita herättävän teoksen, Tony Halmeen puheenvuoron Kovan päivän ilta.
Vuonna 2003 julkaistu kirja on ajalta, jolloin Halme vielä oli kansanedustaja. Teoksessa on noin viisikymmentä runomuotoon painettua lyhyehköä tekstiä, joissa Halme arvioi kotimaansa tilaa ja pohdiskelee suomalaisen miehen elämää. Halmeelle tärkeitä teemoja ovat useissa teksteissä toistuva vastuunkanto ja sanojen takana seisominen (Kolme astetta, Häpeä, Risti) sekä aiempien sukupolvien kunnioitus (Sota, Samurai, Veteraanit). Halme kirjoittaa omakohtaisesti ja yleistajuisesti vältellen turhia kielikuvia tai hienostelua.
Kovan päivän ilta sisältää voimakkaasti halmemaisia hetkiä, kuten Tosi huono päivä -tekstin lopetus: samassa sellissä/sata neekeriä/jotka haluaa/ panna sua perseeseen/ja viiltää/pallit irti. Yllättävän usein Halme analysoi myös rakkautta ja naisia. Näitä kirjoituksia leimaa hämmästelevä ja hiukan ärtynyt vire. Miksi nainen/kaipaa miestä/vasta sitten/kun mies/ei ole paikalla (Välimatka). Tämän teeman ympärillä Halme pääsee sekä parhaimpiin että heikoimpiin tuloksiin. Aidon oivalluksen sisältää esimerkiksi teksti Hyvä nainen. Hyvä nainen/on silloinkin vieressä/kun kukaan muu/kuin poliisi/ei pyydä/valokuvaan.
Koko kirjasta suosikeikseni nousevat Halmeen tekniikkaa pohtiva vuodatus Koiranvahtina ja maaseudun suomalaisuutta ylistävä Maalaispoika, johon on hyvä päättää teoksen arvio. Arvosana 6.
Maalla asuvat
rehellisimmät
suomalaiset/
maitoa suonissa/
ranteissa ruisleipää/
Mummoista pidetään huolta/
lapset ovat kohteliaita/
mutta pellolla/
jumalauta/
meitä ammutaan
Vuonna 2003 julkaistu kirja on ajalta, jolloin Halme vielä oli kansanedustaja. Teoksessa on noin viisikymmentä runomuotoon painettua lyhyehköä tekstiä, joissa Halme arvioi kotimaansa tilaa ja pohdiskelee suomalaisen miehen elämää. Halmeelle tärkeitä teemoja ovat useissa teksteissä toistuva vastuunkanto ja sanojen takana seisominen (Kolme astetta, Häpeä, Risti) sekä aiempien sukupolvien kunnioitus (Sota, Samurai, Veteraanit). Halme kirjoittaa omakohtaisesti ja yleistajuisesti vältellen turhia kielikuvia tai hienostelua.
Kovan päivän ilta sisältää voimakkaasti halmemaisia hetkiä, kuten Tosi huono päivä -tekstin lopetus: samassa sellissä/sata neekeriä/jotka haluaa/ panna sua perseeseen/ja viiltää/pallit irti. Yllättävän usein Halme analysoi myös rakkautta ja naisia. Näitä kirjoituksia leimaa hämmästelevä ja hiukan ärtynyt vire. Miksi nainen/kaipaa miestä/vasta sitten/kun mies/ei ole paikalla (Välimatka). Tämän teeman ympärillä Halme pääsee sekä parhaimpiin että heikoimpiin tuloksiin. Aidon oivalluksen sisältää esimerkiksi teksti Hyvä nainen. Hyvä nainen/on silloinkin vieressä/kun kukaan muu/kuin poliisi/ei pyydä/valokuvaan.
Koko kirjasta suosikeikseni nousevat Halmeen tekniikkaa pohtiva vuodatus Koiranvahtina ja maaseudun suomalaisuutta ylistävä Maalaispoika, johon on hyvä päättää teoksen arvio. Arvosana 6.
Maalla asuvat
rehellisimmät
suomalaiset/
maitoa suonissa/
ranteissa ruisleipää/
Mummoista pidetään huolta/
lapset ovat kohteliaita/
mutta pellolla/
jumalauta/
meitä ammutaan
Tuesday, July 24, 2007
Päivän sää
Heräsin tarkastelemaan, sataako vettä. Ei satanut, mutta asvaltti oli niin tumma, että päättelin myös tenniskentillä sataneen hetkeä aiemmin. Jatkoin nukkumista. Menin kirjastoon. Arvioin sään paljon lämpimämmäksi kuin se oli. Kastuin ja paleli. Onneksi meikkaaminen ei kuulu rutiineihini. Sade loppui, kun tulin kaupasta kotiin. Kassalla minulla oli 5 senttiä rahaa. Liian vähän siis. Banaani jäi sinne. Yleensä en edes koskaan osta banaania. Yritin lähteä ajelemaan, kunnes sade alkoi rummuttaa ikkunaa. Pisaroiden koko kolminkertaistui. Jäin kotiin.
Sää on ohjannut elämääni tänään. Liikaa. Sää on yleisesti arvioiden ollut huono ja tylsä, mutta toisaalta voimakas otteessaan. Arvosana 5.
Sää on ohjannut elämääni tänään. Liikaa. Sää on yleisesti arvioiden ollut huono ja tylsä, mutta toisaalta voimakas otteessaan. Arvosana 5.
Friday, June 29, 2007
Alennusmyynnit
Rex, viime vuosina alennusmyyntien saloihin vihkiytynyt kuluttaja, luo nyt pikaisen katsauksen Tampereen aletarjontaan.
Paras ale oli mielestäni Keskustorin Jim & Jill:ssä. Alennettuja vaatteita oli huomattavan paljon, ja alennukset olivat kunnollisia, -50 prosentista aina -70 prosenttiin saakka. Tarjolla oli monentyyppisiä vatteita ja eri merkkejä. Pukukopeissa ei ole kertaakaan ollut jonoa (vaikka Rex on asioinut liikkeessä jo neljä kertaa kiihkeimpänä aleaikana) ja palvelu on sopivan ystävällistä. Arvosana 8.
Hennesin ale oli ketjulle hyvin tyypillinen. Mistään kunnollisista vaatteista ei taida olla varaa alentaa ja reiluilla alennuksilla myydään vain niitä vaatteita, jotka eivät käy kaupaksi muutenkaan. Rätti-ale siis. Rex ei ostanut mitään. Arvosana 2.
Carlingsin ale oli kohtuullinen, mutta alennetut tuotteet olivat pääsääntöisesti vanhoja ja tyylivalikoimaltaan suppeita. Kokojakin oli vähänlaisesti jäljellä. Alennukset eivät tehneet vaikutusta. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että alituisesti liikkeessä ravaava arvostelija tuntee valikoiman hiukan liiankin hyvin. Arvosana 4.
Koskikeskuksen myymälöistä voidaan todeta seuraavaa:
1.Mic mac
Missä ovat vaatteet? Koko kaupassa oli noin kaksi tangollista vaatteita. Todennäköisyys innostua jostakin yksittäisestä vaatteesta on häviävän pieni. Housuja oli kyllä alessa, enkä ihmettele miksi. Melkoisen hirveitä. Arvosana 3.
2. Lindex
Lindexillä oli vaatimattomimpia näkemiäni aleja sekä ulkoisen hehkutuksen että tarjonnan osalta. Kun vaatteissa ei muutenkaan ole hurraamista, Lindexin aleen meno on ajantuhlausta.
Arvosana 0.
3. Seppälä
Seppälän ale tuntui olevan suunnattu big is beautiful/great girls/tms mosho-osastolle. Suuntaa siis Seppälään, jos olet läski. Muuten paras ale kengistä. Arvosana 6.
4. JC
JC:n hintataso tuntuu usein jokseenkin korkealta. Alessa hinnat lähestyvät ostotasoa. Tämänvuotinen alennusmyynti oli jokseenkin epätasainen. Vielä ovensuussa ale vaikutti hyvältä, mutta peremmällä kaikki olikin sitten täysihintaista. Lastenvaatepuolella näytti lupaavalta. Alle 140-senttiset, tämä ale on teille. Arvosana 4.
Päätän raporttini tällä erää tähän.
Paras ale oli mielestäni Keskustorin Jim & Jill:ssä. Alennettuja vaatteita oli huomattavan paljon, ja alennukset olivat kunnollisia, -50 prosentista aina -70 prosenttiin saakka. Tarjolla oli monentyyppisiä vatteita ja eri merkkejä. Pukukopeissa ei ole kertaakaan ollut jonoa (vaikka Rex on asioinut liikkeessä jo neljä kertaa kiihkeimpänä aleaikana) ja palvelu on sopivan ystävällistä. Arvosana 8.
Hennesin ale oli ketjulle hyvin tyypillinen. Mistään kunnollisista vaatteista ei taida olla varaa alentaa ja reiluilla alennuksilla myydään vain niitä vaatteita, jotka eivät käy kaupaksi muutenkaan. Rätti-ale siis. Rex ei ostanut mitään. Arvosana 2.
Carlingsin ale oli kohtuullinen, mutta alennetut tuotteet olivat pääsääntöisesti vanhoja ja tyylivalikoimaltaan suppeita. Kokojakin oli vähänlaisesti jäljellä. Alennukset eivät tehneet vaikutusta. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että alituisesti liikkeessä ravaava arvostelija tuntee valikoiman hiukan liiankin hyvin. Arvosana 4.
Koskikeskuksen myymälöistä voidaan todeta seuraavaa:
1.Mic mac
Missä ovat vaatteet? Koko kaupassa oli noin kaksi tangollista vaatteita. Todennäköisyys innostua jostakin yksittäisestä vaatteesta on häviävän pieni. Housuja oli kyllä alessa, enkä ihmettele miksi. Melkoisen hirveitä. Arvosana 3.
2. Lindex
Lindexillä oli vaatimattomimpia näkemiäni aleja sekä ulkoisen hehkutuksen että tarjonnan osalta. Kun vaatteissa ei muutenkaan ole hurraamista, Lindexin aleen meno on ajantuhlausta.
Arvosana 0.
3. Seppälä
Seppälän ale tuntui olevan suunnattu big is beautiful/great girls/tms mosho-osastolle. Suuntaa siis Seppälään, jos olet läski. Muuten paras ale kengistä. Arvosana 6.
4. JC
JC:n hintataso tuntuu usein jokseenkin korkealta. Alessa hinnat lähestyvät ostotasoa. Tämänvuotinen alennusmyynti oli jokseenkin epätasainen. Vielä ovensuussa ale vaikutti hyvältä, mutta peremmällä kaikki olikin sitten täysihintaista. Lastenvaatepuolella näytti lupaavalta. Alle 140-senttiset, tämä ale on teille. Arvosana 4.
Päätän raporttini tällä erää tähän.
Wednesday, May 16, 2007
Hopeanuoli marathon 11.5.07
Edes hetkellinen paluu lapsuuteen on virkistävä. Tämän koin viime perjantaina, kun ensimmäisen Hopeanuoli -elokuvan (VHS, luonnollisesti) alkutunnari pyörähti pienestä, mutta sitäkin tehokkaammasta kombi-TV:stä. "Poochi sai pentuja. Yksi niistä on tiikerinraitainen" JIPPIKAYEE!! Mikä fiilis!! Flashbackit kesistä Kuortaneella serkun ja veljen kanssa Hopeanuolta fanaattisesti tuijottaen olivat viedä mennessään... Kumman paljon niistä elokuvista jopa muisti! Kommentteja, kohtauksia, biisejä, henkilöitä... Kieltämättä iän kertymisen myötä menetetty viattomuus ja saavutettu ironisuus hieman häiritsi totaalista huumaa. Jatkuva idioottimainen toistelu ja "minä tapan sinut"/"me tapamme teidät"/"minä tapan teidät"/"jne" -huutelu sai välillä totaalisen hervottomia piirteitä. Mutta imu elokuvissa toimii edelleen, vaikka testiryhmä hieman kesken väsähtikin... Kokonaisarvosana 9½ Suosittelen lämpimästi kaikille joskus aikoinaan Hopeanuolista pitäneelle koko elokuvasarjan uudelleen katsomista! "Minusta tulee maailman paras karhukoira"
Sunday, May 6, 2007
Vana Tallinn liköör
Vana Tallinn onnistuu siinä, missä moni likööri epäonnistuu. Se yhdistää hienolla tavalla makeuden ja alkoholin kitkeryyden. Maku ei ole kuitenkaan vähääkään ällö tai puistattava. Suuhun jää eriomainen, miellyttävä jälkimaku, jonka tarkempi analysointi on hankalaa. Maku on hiukan piparkakkumainen ja karamellinen. Alkoholin tuntu on juuri sopivan voimakas. Myös pullon ulkoasu on kohdallaan. Vanhaa Tallinnaa kuvaava tyylitelty negatiivista positiiviksi vaihtuva alakuva on hieno, ja itse logon takaa voi hahmottaa raatihuoneen.
Myönnettäköön, että Rexin arvioon vaikuttavat kauniit muistot vapulta 2005 ja ne 1990-luvun lopun Tallinnan matkat, jolloin vanhempani istuivat Gnoomissa kahvien ja vana tallinnojen kanssa. Rexin lapsenkieli aavisteli jo tuolloin tykästyvänsä makuun vanhempana. Aika on nyt kypsä.
Arvosana 9.
Myönnettäköön, että Rexin arvioon vaikuttavat kauniit muistot vapulta 2005 ja ne 1990-luvun lopun Tallinnan matkat, jolloin vanhempani istuivat Gnoomissa kahvien ja vana tallinnojen kanssa. Rexin lapsenkieli aavisteli jo tuolloin tykästyvänsä makuun vanhempana. Aika on nyt kypsä.
Arvosana 9.
Monday, April 23, 2007
The Ark, Hki Tavastia ti 17.4.07
Minä, Rex ja AMi oltiin viime viikon tiistaina Tsadissa käymässä. Parkkitalokokeilujen ja kohtalaisen böndismaineen saavutettuamme suuntasimme kohti legendaariseksi kutsuttua Tavastiaa. Jonossa sukupuolijakauma oli melkolailla 95 - 5 % naisten voitoksi. Hmmm... Hevi-Arin sanoin "ruotsalainen homopoppi" ei taida oikein iskeä suomalaisiin miehiin. Päästiin sisälle ja parin tunnin odottelun jälkeen nämä glitteripäälysteiset, meikatut, laihat ja lahjakkaat nuoret herrat saapuivat lavalle. Musiikki tuli oikein mukavasti ns. paskoista soundeista ei tietoakaan! Ainut korvia huumaava ääni oli jatkuva (!) kirkuminen ja kiljuminen. Selvinpäin (kuski) semmoinen hurmio ei oikein auennut... Hyviä biisejä tuli useita. Esimerkiksi ikihitit "It takes a fool to remain sane" ja "One of us is gonna die young" saivat Tavan hyppimään kohtalaisen korkealle. Joitakin kappaleita jäimme kaipaamaan... Esimerkiksi "Virgin like you" tai "Disease" olisivat oikeinkin kivasti piristäneet testiryhmän iltaa. Hyvä näinkin! Meiningistä, hienosta vaatteiden vaihdosta, kivoista soundeista, ihanista valoista ja iloisuudesta arvosana 9. Parhaimpia keikkakokemuksia pitkään aikaan...
Sunday, April 22, 2007
Jussi Jurkka
Koska tätä ei voi lisätä Rexin parhaillaan kirjoittamaan tieteelliseen tutkimukseen edes alaviitteeseen, esitän asiani kriitikoissa. Tänään katsoessani Silja- nuorena nukkunutta sain yhä suuremman varmuuden siitä, että Jussi Jurkka olisi oikea mies minulle. Vaikka Jussilla ei ole pillejä, riittää, kun hän ilmestyy kuvaruutuun ja Rex on yhtä myyty kuin 60-luvun mummot nähdessään Heikki Kahilan.
Jussilla ei ole edes kivoja rooleja, vaan kaikki ovat jotenkin kireitä. Punaisen viivan agitaattori on liian tosissaan ja Armas on kavala, Tuntemattoman Lammio tiukkis, Verta käsissämme-Viktor liian traumatisoitunut(mitä sitten, jos on sotavankeudessa Venäjällä ja ajaa sitten vahingossa lapsen yli) ja Bruno aina kännissä. Jopa Parempi myöhään-aikojen harmaan kelmeä 80-vuotiaan näköinen, todellisuudessa n.55-vuotias Jurkka saa Rexin sydämen vapisemaan.
Oikeastaan on vaikeaa määritellä, mikä Jussissa on niin ihanaa. Yhtenä syynä ovat takuulla ne morbidit kyvyt, joista Rex muistaa 11-vuotiaana lukeneensa Peter von Baghilta. Ainakin velipoika Sakari Jurkka on Jussiin verrattuna ihan pelle. Ei ollenkaan morbideja kykyjä.
Olen aina ollut murtunut Jussin puolesta. Radiossa joku luonnehti, että vaimo Maikki Länsiö tuhosi Jussi Jurkan. Rex ei olisi tuhonnut, vaan ollut paras vaimo, jonka Jussi olisi voinut kuvitella.
Jussi Jurkka, ainoa lajissaan. Väärällä vuosikymmenellä syntymisestä 1 piste miinusta. Arvosana 9.
Jussilla ei ole edes kivoja rooleja, vaan kaikki ovat jotenkin kireitä. Punaisen viivan agitaattori on liian tosissaan ja Armas on kavala, Tuntemattoman Lammio tiukkis, Verta käsissämme-Viktor liian traumatisoitunut(mitä sitten, jos on sotavankeudessa Venäjällä ja ajaa sitten vahingossa lapsen yli) ja Bruno aina kännissä. Jopa Parempi myöhään-aikojen harmaan kelmeä 80-vuotiaan näköinen, todellisuudessa n.55-vuotias Jurkka saa Rexin sydämen vapisemaan.
Oikeastaan on vaikeaa määritellä, mikä Jussissa on niin ihanaa. Yhtenä syynä ovat takuulla ne morbidit kyvyt, joista Rex muistaa 11-vuotiaana lukeneensa Peter von Baghilta. Ainakin velipoika Sakari Jurkka on Jussiin verrattuna ihan pelle. Ei ollenkaan morbideja kykyjä.
Olen aina ollut murtunut Jussin puolesta. Radiossa joku luonnehti, että vaimo Maikki Länsiö tuhosi Jussi Jurkan. Rex ei olisi tuhonnut, vaan ollut paras vaimo, jonka Jussi olisi voinut kuvitella.
Jussi Jurkka, ainoa lajissaan. Väärällä vuosikymmenellä syntymisestä 1 piste miinusta. Arvosana 9.
Sunday, April 15, 2007
Rollinis (omena)
"More fun, more fitness", lupaa Vitakraftin valmistaman Rollinis-täydennysravintopallon slogan. Tuote on erilaisista hedelmä- ja vihannespuristeista muotoiltu pallo, joka on tarkoitettu hamstereille. Rollinisissa on myslimäinen ja yllättävän makea tuoksu. Sen makukin muistuttaa täysjyvävalmisteita, joissa hedelmäpalat erottuvat kirpeinä. Rollinis on myös selvästi hyväksi hampaille, koska osa puristeista on lähes kivikovia. Tuotteen ulkoasu on kutsuva ja jopa raikas. Kuva lippalakkipäisen teinin päässä tasapainoilevasta hamsterista on tosin melko luotaantyöntävä ja Rollinisia hakulla rikkovat piirretyt kani ja marsu omituinen lisäys. Rexin koe-eläin tuntuu arvostavan tuotetta myös. Arvosana 7.
Kuvassa tyytyväinen testaaja ja Rollinis
Friday, April 13, 2007
Niksi-Hämeensanomat...
Pääsiäisen aikoihin kotopuolessa luin Hämeensanomista tekstin, jossa lueteltiin useita hyvinkin innovatiivisia uusiokäyttötapoja pääsiäismunien yllätysrasioille. Eli siis niille pienille (yleensä keltaisille) pikkumunille, joita pääsiäisen jälkeen löytyy jokaisesta mahdollisesta kiposta ja nurkasta. Tässä siis seuraavaa pääsiäistä varten lista mahdollisista käyttötarkoituksista: työpöydän pikkusälän säilytyskuppi, nukke (muovailuvahasta kädet ja jalat, vähän siis kuten Paavo!), aarrearkkuleikin aarreumpio, superlonilla täytettynä maalaussapluuna, piilolasikotelo, kukka-asetelmakoriste, rairuohorasia, lääkkeiden annosrasia, vappusilmät, vappunenä, verhot (!?! siis kait sellaset hippie-tyyliset roikkuvat...), kellukkeet (en taida ihaa muutamalla rasialla kellua minäkään..), roikkuva koriste, äänetön tuulikello, salmonellanäyteastia, seurapeli, pullonpyörityksen pullokorvike, lottopallo, teesihti (rei'itettynä), päivittäisen raha-annoksen eli budjettisäädin, joulukalenteri, sukkahousuihin tungettuna uimaliivi, vara-alushousujen kuljetin, koho tai tosi pienen bikiniyläosan.... VIVA LA LISTAT!!! Hämeensanomien toimituksen pääsiäisvitsikkyydelle arvosana 8
Wednesday, April 11, 2007
Hymiömanifesti
Rakkaat lukijat. Tämä ei ole arvostelu. Tämä on manifesti, jonka tarkoitus on eliminoida hymiöt tästä maailmankaikkeudesta. Hymiöt ilmestyivät elämääni salakavalasti joskus 90-luvun lopussa. En edelleenkään osaa edes lukea niitä kaikkia. Minulla on varmaankin jonkinlainen hymiölukihäiriö.
Keskeisintä hymiövastenmielisyydessäni on hymiöiden täydellinen turhuus. Ne liittyvät nykyiseen kaikki on kivoja ja ketään ei loukata-meininkiin. Hymiöt ovat laskelmointia ja ilmaisun köyhyyttä. Nytpäs minun täytyy hiukan keventää tätä sanomaani, ettei toinen vain luule, että olen aivan tosissani tässä pienessä piikittelevässä kommentissani. Ja hymiö.
Ainoa hymiö, josta pidän, on itseään päähän ampuva hymiö. Tällainen hymiö on jo antihymiö, kommentti hymiölle yleensä.
Lopettakaa hymiöiden käyttö, kun vielä voitte. Jos olisin presidentti tai terroristiainesta, kieltäisin hymiöt lailla tai kemiallisella aseella.
:)
Keskeisintä hymiövastenmielisyydessäni on hymiöiden täydellinen turhuus. Ne liittyvät nykyiseen kaikki on kivoja ja ketään ei loukata-meininkiin. Hymiöt ovat laskelmointia ja ilmaisun köyhyyttä. Nytpäs minun täytyy hiukan keventää tätä sanomaani, ettei toinen vain luule, että olen aivan tosissani tässä pienessä piikittelevässä kommentissani. Ja hymiö.
Ainoa hymiö, josta pidän, on itseään päähän ampuva hymiö. Tällainen hymiö on jo antihymiö, kommentti hymiölle yleensä.
Lopettakaa hymiöiden käyttö, kun vielä voitte. Jos olisin presidentti tai terroristiainesta, kieltäisin hymiöt lailla tai kemiallisella aseella.
:)
Monday, April 9, 2007
Patja-arvostelu
Hobby Hallista muutamia vuosia takaperin tilattu kolmeen osaan taittuva patja on toiminut makuualustanani pari viime yötä. Normitilassa tuolilta näyttävä "patja" ei mitenkään rohkaise maittaviin ja virkistäviin uniin. Patjan epämukavuuden takia unissani viime yönä pyörivät Dracula, Einstein, Bruce Willis ja ala-asteen opettaja Laila Salminen. Hei Freud, tulkitse siitä! Arvosana 2. Molemmat pisteet humoristisista, joskin hämäristä, unista. Onneksi auktoriteetti ja ihanuus purevat. Viime yönä n. klo 4.08 sain suostuteltua serkun (14v) vaihtamaan paikkaa kanssani. Tämän jälkeen makuualustana toimi suorastaan mukava tuplajousitettu patja. Lisäpisteitä upeista Pokemon-lakanoista! Arvosana 9.
Sunday, April 8, 2007
Eilinen ratsia
Rex sai eilen Rautakirjasta väärän dvd-levyn. Sitä palauttamaan kiiruhtaessaan Rex joutui elämänsä ensimmäiseen ratsiaan! Ensin Rex tai vieressä istunut siskonsa eivät tajunneet, että kyseessä on ratsia. "Mikä täällä nyt on? Pitääks mun nyt pysähtyä?" Yrittäessämme avata ikkunaa, avasimme ensin kaikki muut paitsi kuljettajan. Tarjosimme kytille ensimmäistä löytynyttä paperia ja... tsädäm, se oli rekisteriote! Puhallusta pyydettäessä Rex ajatteli kauhulla aiemmin nauttimaansa kolmea lasia viiniä ja likööriä. (Rex koetti muistella Askon yrityksiä hämätä alkometriä, kunnes muisti, että kamarille silloinkin päädyttiin...) Pääsimme kuitenkin lähtemään ja avasimme taas kaikki ikkunat varmuuden vuoksi.
Rexin käytös lähenteli hermostunutta hepulia, mutta mistään ei tullut sakkoja, kun ajokorttikin oli. Ratsian arvosana 6.
Rexin käytös lähenteli hermostunutta hepulia, mutta mistään ei tullut sakkoja, kun ajokorttikin oli. Ratsian arvosana 6.
Ele Zalama ja laivan hurjat hurrit!
Tällä päivämäärällä minä, Ele Zalama, liityn tähän kunnianarvoisaan kriitikoiden blogiin. Seuraavassa lyhyt, hämärän valtaama ja varmasti sekava arvostelu Viking Line Isabellan pitkäperjantaista lankalauantaihin kestäneestä risteilystä. Jälleen täytyy todeta, että seura tekee matkan. Ryhmämme dynamiikka alkoi vauhdittaa meidän ja muiden matkaa jo Hämeenlinnan linja-autoasemalla ja naurulihasten särystä päätellen jatkui suhteettoman pitkään. Jotenkin allekirjoittaneen vanhemmat myös löysivät Turusta homobaarin. "Mut hei, siel on häppärit. Mennään sinne!" Outo paikka... Ja nimeltään muuten Paviaani. Ja laivalla ihmetystä aiheuttivat hurrit, nuo ihanat länsinaapurimme... Voi voi.. Monet ovat kuulleet Zalaman zekavaa zelitystä muutaman oluen jälkeen. Silloin taittuu ruotsi, saksa, venäjä ja vaikka kiina, jos tarvetta löytyy. Puhumattakaan muista, tutkijoille vielä tuntemattomista kielistä. Silti tai juuri siksi MINUA kutsuttiin taitavaksi ruotsinkielen puhujaksi. Niin ja oikein hyväksi tanssijaksi! Watch out Marco, Ele is about to arrive! Omien viihdyttäjälahjojeni, mukavan baarihenkilökunnan, ihanan ihanan meriaamupalan ja pääsiäislounasbuffetin takia arvosana voisi olla 5. Mutta DAMN, kuinka paljon maksaa tasainen kyyti?!?!?! Niin ja se, että ruotsalaisilta kiellettäisiin pääsy siihen laivaan!?!? Siis rasistihan minä en ole, mutta välillä tunnen pieniä määriä kansalaisylpeyttä, jonka voi olettaakin purkautuvan epämiellyttävällä tavalla. Kokonaisarvosana 3.
Saturday, April 7, 2007
Munakimara
Tehtiin erään kriitikkoystäväni kanssa suklaamunatesti. Koska Citymarketiin meni päälle 60€ rahaa (muuhun kuin suklaamuniin), testiimme päätyi 4 munaa: röllimuna, jättiröllimuna (tai joku king size), Kinder ja Mignon. Ensin maistettiin Mignonia. Jos Fazerin Karl on ko. munan saksasta asti, yli 100 vuotta sitten tuonut, voisi munalta odottaa vähän enemmän. Ylimakea ja liian suuri koko. Huh huh ja yäk.
Seuraavana vuorossa oli normi-Rölli. Sekin oli aika makea ja halpis-munaksi (tai siksi me sen mielsimme) melko kallis, 60 snt. Plussaa valko- ja normisuklaasekotus. Koko olisi voinut olla vähän isompi. Joka tapauksessa parempi kuin edeltäjänsä. Ehkä vähän turhan lähellä Kinderiä.
Jättirölli erosi pienemmästään siinä, että valkosuklaa oli jätetty pois. Mikähän idea siinäkin oli? Melko makeaa suklaata, mutta parempaa kuin Mignon, joka on makeampaa kuin sokeri, hunaja ja siirappi yhteensä.
Viimeisenä vanha suosikki, Kinder. Vaikka Kinderiin on lisätty turhia nettikoodeja ja yllätyksetkin ovat melko huonoja, itse suklaa on parasta ja koko muna testimme voittaja. Kinderistä on vaan mennyt vähän hohto kun samaista suklaata saa helpommin kaikissa muissa kuin muna-muodossa. Ehdotankin, että Kinderpatukat ja pussit hävitetään maapallolta, ihan vaan noin periaatteen vuoksi.
Sitten vielä yllätyksistä.. Kriitikkoystäväni piti alussa palopuheen, kuinka kaikista munista tulee aina vain autoja. Itse en ollut ollenkaan samoilla linjoilla. Saimme 2 autoa, rölli-figurin ja hyrrän. Mikään ei lämmittänyt kriittistä mieltäni. Autoissa oli liian vähän osia, eikä tarroja ollenkaan. (Tavallaan tämä on myös plussa, koska liimasin tarrat pienenä AINA vääriin paikkoihin ja usein myös väärin päin.) Myönnettäköön, että hyrrä hämmästytti hetken, koska se kääntyi ylösalaisin ja pyöri yhä. Kyllä siitäkin hohto hävisi melko nopeasti.
Seuraavaa pääsiäistä odotellessa..
- Retu P. -
Seuraavana vuorossa oli normi-Rölli. Sekin oli aika makea ja halpis-munaksi (tai siksi me sen mielsimme) melko kallis, 60 snt. Plussaa valko- ja normisuklaasekotus. Koko olisi voinut olla vähän isompi. Joka tapauksessa parempi kuin edeltäjänsä. Ehkä vähän turhan lähellä Kinderiä.
Jättirölli erosi pienemmästään siinä, että valkosuklaa oli jätetty pois. Mikähän idea siinäkin oli? Melko makeaa suklaata, mutta parempaa kuin Mignon, joka on makeampaa kuin sokeri, hunaja ja siirappi yhteensä.
Viimeisenä vanha suosikki, Kinder. Vaikka Kinderiin on lisätty turhia nettikoodeja ja yllätyksetkin ovat melko huonoja, itse suklaa on parasta ja koko muna testimme voittaja. Kinderistä on vaan mennyt vähän hohto kun samaista suklaata saa helpommin kaikissa muissa kuin muna-muodossa. Ehdotankin, että Kinderpatukat ja pussit hävitetään maapallolta, ihan vaan noin periaatteen vuoksi.
Sitten vielä yllätyksistä.. Kriitikkoystäväni piti alussa palopuheen, kuinka kaikista munista tulee aina vain autoja. Itse en ollut ollenkaan samoilla linjoilla. Saimme 2 autoa, rölli-figurin ja hyrrän. Mikään ei lämmittänyt kriittistä mieltäni. Autoissa oli liian vähän osia, eikä tarroja ollenkaan. (Tavallaan tämä on myös plussa, koska liimasin tarrat pienenä AINA vääriin paikkoihin ja usein myös väärin päin.) Myönnettäköön, että hyrrä hämmästytti hetken, koska se kääntyi ylösalaisin ja pyöri yhä. Kyllä siitäkin hohto hävisi melko nopeasti.
Seuraavaa pääsiäistä odotellessa..
- Retu P. -
Friday, April 6, 2007
Hetken kuluttua siitä on jäljellä vain vatkulia...
Rex lukaisi junamatkalla sarjakuvan 4 ässää ja pyhä lehmä. Tämä Francoisin ja Georgesin(keitä lienevät) sarjakuva on julkaistu alunperin vuonna 1964. 4 ässää ovat seikkailevat varhaisnuoret Mekano, Diana, Pihvi ja Rilli. Mekano keksii ja tappelee, Pihvi syö, Rilli lukee ja Diana on nainen. Asetelma on haettu Enid Blytonilta, sarjakuvan tyyli suoraan Hergéltä. Loogisesti ontuvassa tarinassa liikutaan ympäri Ranskaa etsimässä 4 ässän sedältä kaapattua lehmää, jota intialainen hallitsija ja tämän vastustajat havittelevat. Turbaanipäiset tollot hindut on kuvattu ajallensa tyypillisesti.
Sarjakuva on kokonaisuutena aika karmea ja kökkö. Rex kuitenkin tuntee mieltymystä näihin 60-luvun tekeleisiin, jotka muistuttavat (tällä kertaa myös tasoltaan) Rexin omia sarjakuva- ja salapoliisihaaveita... Sarjan seuraava osa kuuluu olevan 4 ässää ja lumihirviö. Sen on pakko olla vielä parempi. Arvosana 3.
Huomauttaisin vielä, että sivulla 36 vierailee itse Tintti.
Thursday, April 5, 2007
Kurpista-inkiväärikeitto, naanleipä dipillä ja Magnum Colombia aroma
Moikkamoi,
aluksi haluaisin vähän kehaista itseäni ja Rexiä: teimme tänään loistosapuskaa.
Menuun kuului kurpitsa-inkiväärikeitto ja naan-leipää eri dipeillä. Tulen varmastikkin julkaisemaan tällä blogilla paljonkin erilaisia reseptejä ja ruoka-arvioita (viiniarvioiden lisäksi), onhan ruoka suuri intohimoni (ja tapa tapa pysyä hengissä).
Kurpitsa-inkiväärikeitto:
1 kesäkurpitsa
4 perunaa
1 paprika
1,5 dl maustamatonta jugurttia
n.7dl kasvislientä
2 omenaa
3 sipulia, 3 valkosipulin kynttä (omenat ja sipulit kuullotetaan ennen keittämistä)
n. 2 rkl sweet chili kastiketta
3 rkl kurpitsahilloa
inkivääriä, suolaa, pippuria,currya
keitä ja soseuta.
Tuli excellenttiä. 9 arvoinen keitto.
Naan-leipä:
1,5 dl maustamatonta jugurttia
1 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
n. 4 dl vehnäjauhoja (joista osa vasta leipien muotoiluvaiheessa)
Tee taikina ja anna kohota puoli tuntia. Tee ohuita leipäsiä ja voitele rasvalla ja vedellä. Paista 225 asteessa noin 15 min.
Hyviä tuli, vaikka tiedettiin naan-leipien vaikeus. 7 arvoinen suoritus silti.
Dippi vei kielen mennessään...siitä seuraavaksi.
Omenadippi:
Omenahilloa
etikkaa
inkivääriä
sweet chili kastiketta
kanelia
rusinoita
valkosipulin kynsi
Namnam. 10.
ja sitten suosikkiini eli jäääääätelöön...olen suuri jäätelöherkkuperse. Jäätelö on jumalten herkku.
Magnum Colombia aroma, siinä on siis maitosuklaakuorrute, kahvikastiketta,vaniljajädee ja x aineosia. Hyvää, mutta ei aiheuta riippuvuutta kuten Classic minttusuklaa ja valkosuklaa-mustikka (puhumattakaan suurta riippuvuutta aiheuttavasta Carte dor Mascarponesta). 5.
Pitää vielä todeta, että nyt kun olen koittanut tämän kesän uutuus jäätelömakuja Classicin korvapuustijäde saa arvosanan 8 ja Classicin juustokakku 4 (ei maistunut yhtään juustokakulle, tosin syynä voi olla flunssan karkoittama makuaisti). Tulee hyvä kevätprojekti koittaa kaikkia uutuusmakuja ennen kesän helteiden alkamista. Tietää sitten kuumana kesäpäivänä ainakin minkä jäden ottaa, eikä tule pettymyksiä. Kesän jäätelönautintojen maksimoimisprojekti siis.
exodus. Jesselläkin on käytössään uusinta tekniikkaa.
aluksi haluaisin vähän kehaista itseäni ja Rexiä: teimme tänään loistosapuskaa.
Menuun kuului kurpitsa-inkiväärikeitto ja naan-leipää eri dipeillä. Tulen varmastikkin julkaisemaan tällä blogilla paljonkin erilaisia reseptejä ja ruoka-arvioita (viiniarvioiden lisäksi), onhan ruoka suuri intohimoni (ja tapa tapa pysyä hengissä).
Kurpitsa-inkiväärikeitto:
1 kesäkurpitsa
4 perunaa
1 paprika
1,5 dl maustamatonta jugurttia
n.7dl kasvislientä
2 omenaa
3 sipulia, 3 valkosipulin kynttä (omenat ja sipulit kuullotetaan ennen keittämistä)
n. 2 rkl sweet chili kastiketta
3 rkl kurpitsahilloa
inkivääriä, suolaa, pippuria,currya
keitä ja soseuta.
Tuli excellenttiä. 9 arvoinen keitto.
Naan-leipä:
1,5 dl maustamatonta jugurttia
1 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
n. 4 dl vehnäjauhoja (joista osa vasta leipien muotoiluvaiheessa)
Tee taikina ja anna kohota puoli tuntia. Tee ohuita leipäsiä ja voitele rasvalla ja vedellä. Paista 225 asteessa noin 15 min.
Hyviä tuli, vaikka tiedettiin naan-leipien vaikeus. 7 arvoinen suoritus silti.
Dippi vei kielen mennessään...siitä seuraavaksi.
Omenadippi:
Omenahilloa
etikkaa
inkivääriä
sweet chili kastiketta
kanelia
rusinoita
valkosipulin kynsi
Namnam. 10.
ja sitten suosikkiini eli jäääääätelöön...olen suuri jäätelöherkkuperse. Jäätelö on jumalten herkku.
Magnum Colombia aroma, siinä on siis maitosuklaakuorrute, kahvikastiketta,vaniljajädee ja x aineosia. Hyvää, mutta ei aiheuta riippuvuutta kuten Classic minttusuklaa ja valkosuklaa-mustikka (puhumattakaan suurta riippuvuutta aiheuttavasta Carte dor Mascarponesta). 5.
Pitää vielä todeta, että nyt kun olen koittanut tämän kesän uutuus jäätelömakuja Classicin korvapuustijäde saa arvosanan 8 ja Classicin juustokakku 4 (ei maistunut yhtään juustokakulle, tosin syynä voi olla flunssan karkoittama makuaisti). Tulee hyvä kevätprojekti koittaa kaikkia uutuusmakuja ennen kesän helteiden alkamista. Tietää sitten kuumana kesäpäivänä ainakin minkä jäden ottaa, eikä tule pettymyksiä. Kesän jäätelönautintojen maksimoimisprojekti siis.
exodus. Jesselläkin on käytössään uusinta tekniikkaa.
Sää, Omenapiirakka Classic ja Jessen kaatokäsi
Tervehdys arvon lukijat, tässä Rex Raukola. Arvioin pikaisesti muutaman viime päivien kokemuksen. Aloitan jo mainitusta tämän päivän säästä.
Harmillisesti pääsin vuoteestani ylös vasta, kun blogitoveri Jesse M.:n raportoima raekuuro oli ohi. Keskustaan suuntautuneen kävelyni pohjalta voin kuitenkin todeta, että sää oli poikkeuksellinen. Tuuli oli huomattavan voimakas. Lämpömittarimme oli rikkoutunut parvekkeelle. (Jätin sen niille sijoilleen.) Lämpötila yleensä vuodenaikaan nähden odotettava, perinteinen kevätsää. Baariin menoa ajatellen illan sää ei ole paras mahdollinen. Harva kampaus tulee kestämään tätä tuulta ja vedet tulevat silmistä ja meikitkin menee. Sään arvosana 6. Poikkeuksellisen kovasta tuulesta sinänsä plussaa, että Rex pitää erikoisoloista.
Classic Omenapiirakka
Classicin uutuusjäätelö, jonka maku on kaikin puolin kelvollinen, muttei erityisen koukuttava tai mieleenjäävä. Sisällön selostuksessa mainittuja omenanpaloja oli Rexin testaamassa kappaleessa tasan yksi. Maku silti aidon omenapiirakkamainen. Classicille yleensä kiitosta erityisen hyvästä suklaakuorrutuksesta, joka kuuluu olevan fazeria. 6
Jesse M.:n kaatokäsi
Rohkea, omatoiminen, jopa dramaattinen. Ei nuuka. Arviointikyky ei välttämättä paras mahdollinen. Kaataa usein, paljon ja kaikkea. Suosii erityisesti punaviinejä, mutta tarpeen tullen muutakin. Mottona " lasi täyteen ja vähän ylikin". Tämä kaatokäsi ei jätä kylmäksi. 7
Harmillisesti pääsin vuoteestani ylös vasta, kun blogitoveri Jesse M.:n raportoima raekuuro oli ohi. Keskustaan suuntautuneen kävelyni pohjalta voin kuitenkin todeta, että sää oli poikkeuksellinen. Tuuli oli huomattavan voimakas. Lämpömittarimme oli rikkoutunut parvekkeelle. (Jätin sen niille sijoilleen.) Lämpötila yleensä vuodenaikaan nähden odotettava, perinteinen kevätsää. Baariin menoa ajatellen illan sää ei ole paras mahdollinen. Harva kampaus tulee kestämään tätä tuulta ja vedet tulevat silmistä ja meikitkin menee. Sään arvosana 6. Poikkeuksellisen kovasta tuulesta sinänsä plussaa, että Rex pitää erikoisoloista.
Classic Omenapiirakka
Classicin uutuusjäätelö, jonka maku on kaikin puolin kelvollinen, muttei erityisen koukuttava tai mieleenjäävä. Sisällön selostuksessa mainittuja omenanpaloja oli Rexin testaamassa kappaleessa tasan yksi. Maku silti aidon omenapiirakkamainen. Classicille yleensä kiitosta erityisen hyvästä suklaakuorrutuksesta, joka kuuluu olevan fazeria. 6
Jesse M.:n kaatokäsi
Rohkea, omatoiminen, jopa dramaattinen. Ei nuuka. Arviointikyky ei välttämättä paras mahdollinen. Kaataa usein, paljon ja kaikkea. Suosii erityisesti punaviinejä, mutta tarpeen tullen muutakin. Mottona " lasi täyteen ja vähän ylikin". Tämä kaatokäsi ei jätä kylmäksi. 7
Jesse liittyi seuraan
Jesse M. on liittynyt Kriitikoiden blogiin tällä päiväyksellä.
Tänään on ollut niin hirveästi uusia kokemuksia, etten oikein tiedä mistä alkaisin arvostelun. Säät jätän Rexille, koska se on niiden kirjoittamisesta niin innoissaan (vaikkakin allekirjoittanut teki tänään mielenkiintoisimman säähavainnon).
Ihan alkuun pitää kuitenkin infota teitä rakkaat lukijat, että arvosteluasteikkona tällä blogilla käytämme skaalaa 1-10.
1= Silkkaa silavaa
2= Ja vähän lihaa seassakin
jne...
10= Mascarpone (eli todella loistokamaa).
Aloitetaan sitten arvostelu...tänään käydessäni tiukkaa kamppailua itseni kanssa (otanko uuden punkun vai jonkun vanhan tutun) Hervannan alkossa päädyin uuteen tuttavuuteen: Frontera, Conchay Toro Cabernet Sauvignon. Chilestä kotoisin oleva punkku. Ei ollut kallis, 6 euron hujakoilla. Ja hyvää on! Kyllä on 8 arvoinen punkku. Vähintään. Mutta hirveenä yllätyksenä tämä ei tule, koska pidän Chileläisistä punaviineistä, ja erityisesti Cabernet Sauvignon rypäleestä tehdyistä. Siitä lähteekin 2 pistettä pois, koska viinin hyvyys ei juuri yllättänyt. Ei siis mikään viimeisen ehtoollisen nautinto vaikka hyvää onkin.
Jep, ja mustakaa juoda kyseinen vinetto oikeista laseista! Iittalan senta ja essence mallistot ovat varsin käypäisiä.
Tänään on ollut niin hirveästi uusia kokemuksia, etten oikein tiedä mistä alkaisin arvostelun. Säät jätän Rexille, koska se on niiden kirjoittamisesta niin innoissaan (vaikkakin allekirjoittanut teki tänään mielenkiintoisimman säähavainnon).
Ihan alkuun pitää kuitenkin infota teitä rakkaat lukijat, että arvosteluasteikkona tällä blogilla käytämme skaalaa 1-10.
1= Silkkaa silavaa
2= Ja vähän lihaa seassakin
jne...
10= Mascarpone (eli todella loistokamaa).
Aloitetaan sitten arvostelu...tänään käydessäni tiukkaa kamppailua itseni kanssa (otanko uuden punkun vai jonkun vanhan tutun) Hervannan alkossa päädyin uuteen tuttavuuteen: Frontera, Conchay Toro Cabernet Sauvignon. Chilestä kotoisin oleva punkku. Ei ollut kallis, 6 euron hujakoilla. Ja hyvää on! Kyllä on 8 arvoinen punkku. Vähintään. Mutta hirveenä yllätyksenä tämä ei tule, koska pidän Chileläisistä punaviineistä, ja erityisesti Cabernet Sauvignon rypäleestä tehdyistä. Siitä lähteekin 2 pistettä pois, koska viinin hyvyys ei juuri yllättänyt. Ei siis mikään viimeisen ehtoollisen nautinto vaikka hyvää onkin.
Jep, ja mustakaa juoda kyseinen vinetto oikeista laseista! Iittalan senta ja essence mallistot ovat varsin käypäisiä.
ILTAA
Ja näin Kriitikoiden blogi sai alkunsa. Kriitikot ovat täällä antamassa tuomionsa kaikesta mikä mieleen nyt sattuu milloinkin tulemaan.
Subscribe to:
Comments (Atom)