Kovan päivän ilta

Rexin piti tänään arvioida blogiimme uusi Harry Potter. Viimeöisestä lukukokemuksesta innostuneena päätänkin arvostella toisen suuria tunteita herättävän teoksen, Tony Halmeen puheenvuoron Kovan päivän ilta.
Vuonna 2003 julkaistu kirja on ajalta, jolloin Halme vielä oli kansanedustaja. Teoksessa on noin viisikymmentä runomuotoon painettua lyhyehköä tekstiä, joissa Halme arvioi kotimaansa tilaa ja pohdiskelee suomalaisen miehen elämää. Halmeelle tärkeitä teemoja ovat useissa teksteissä toistuva vastuunkanto ja sanojen takana seisominen (Kolme astetta, Häpeä, Risti) sekä aiempien sukupolvien kunnioitus (Sota, Samurai, Veteraanit). Halme kirjoittaa omakohtaisesti ja yleistajuisesti vältellen turhia kielikuvia tai hienostelua.
Kovan päivän ilta sisältää voimakkaasti halmemaisia hetkiä, kuten Tosi huono päivä -tekstin lopetus: samassa sellissä/sata neekeriä/jotka haluaa/ panna sua perseeseen/ja viiltää/pallit irti. Yllättävän usein Halme analysoi myös rakkautta ja naisia. Näitä kirjoituksia leimaa hämmästelevä ja hiukan ärtynyt vire. Miksi nainen/kaipaa miestä/vasta sitten/kun mies/ei ole paikalla (Välimatka). Tämän teeman ympärillä Halme pääsee sekä parhaimpiin että heikoimpiin tuloksiin. Aidon oivalluksen sisältää esimerkiksi teksti Hyvä nainen. Hyvä nainen/on silloinkin vieressä/kun kukaan muu/kuin poliisi/ei pyydä/valokuvaan.
Koko kirjasta suosikeikseni nousevat Halmeen tekniikkaa pohtiva vuodatus Koiranvahtina ja maaseudun suomalaisuutta ylistävä Maalaispoika, johon on hyvä päättää teoksen arvio. Arvosana 6.

Maalla asuvat
rehellisimmät
suomalaiset/

maitoa suonissa/
ranteissa ruisleipää/

Mummoista pidetään huolta/
lapset ovat kohteliaita/

mutta pellolla/
jumalauta/
meitä ammutaan