Elokuvahuumoria

Retun ansiokkaasta arvostelusta inspiroituneena jatkan valitsemallani elokuvalinjalla.
Tällä kertaa haluaisin nostaa esille neljä (oikeastaan viisi) elokuvakohtausta, jotka naurattavat kerta toisensa jälkeen. Rex tosin on sukuunsa tullut ja kova nauramaan vähän huonommillekin jutuille.

1. Tähtien sota - Aseentoimintahäiriö

Tähtien sodan ensimmäisen osan (Rexille lähes liian) monimutkainen juoni on hiukan samentunut kriitikon muistissa. Han Solo, Chewbacca ja Luke Skywalker joutuvat jossakin välissä elokuvaa taisteluun imperiumin tukikohdassa. Ammuskelu päättyy sankareiden voittoon ja kuolleiden vastustajien kasaan. Paetessaan paikalta kiireinen Harrison Ford vastaa epätietoisena huhuilevaan vihollisen sisäpuhelimeen." Tuli pieni aseentoimintahäiriö".

2. Indiana Jones - Paikallinen mestari & Ah, Venice

Harrison Ford on Rexin mielestä hauska mies. Ford nimittäin vastaa kahdesta seuraavastakin kohtauksesta, enkä usko että kukaan tekisi niitä yhtä hyvin.

Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät sisältää osion, joka sijoittuu Kairoon. Basaarialueella natsit haluavat tappaa Indyn. Pahimmaksi vastukseksi on palkattu jonkinlainen paikallinen miekkamestari, jonka edestä väkijoukko väistyy sivuun jättäen Indyn ja mestarin vastakkain.

Mielipuolisesti naureskeleva mestari heiluttelee taidokkaasti meikkojaan. Indy huokaa väsyneesti, pyöräyttää silmiään ja ampuu yhdellä laukauksella mestarin pois päiviltä.

Moviebookistaan Rex on lukenut, että ratkaisu tehtiin, koska Harrison F. ei mahataudin takia jaksanut kuvata taistelukohtausta.

Viimeinen ristiretki on kokonaisuudessaankin melko vitsikäs elokuva. Varsinkin Rexin äidin mieleen on kohtaus, jossa Venetsian kirjaston katakombeissa ryömineet, rotista, torakoista ja palavan bensiinin räjähdyksestä selvinneet Indy ja Elsa kömpivät viemäristä suoraan keskelle toria, puluja ja turisteja. Hämmästyneille ihmisille Indy toteaa vain: "Ah, Venice". Kyllä naurattaa.

3. Kaunis elämä - Pidätys

Roberto Benigni on onnistunut selittämään pojalleen kuukausia, että natsit ja elämä getossa ovat vain yhtä suurta leikkiä, jossa ei saa jäädä kiinni. Kun isä viimein pidätetään pyyhe päässä naiseksi naamioituneena, tämä muistaa pojan tarkkailevan tilannetta piilostaan. Benigni esittää unohtumattoman hullun kävelyn natsisotilaan ase selässään kohti varmaa kuolemaa. Ihan kamalaa ja samalla sairaan hauskaa.

4. Manhattanin murhamysteeri - Puhelu murhaajalle

Woody Allenin pasmat sekoavat (taas) kohtauksessa, jossa Allenin vaimo Diane Keaton ja tuttavat Anjelica Huston ja Alan Alda päättävät uhkarohkeasti saada murhaajaksi epäilemänsä miehen kiinni soittamalla tälle puhelun. Ystävät ovat varustautuneet puheluun nauhoittamalla erilaisia repliikkejä murhaajan naisystävän sanomina.

Kaikki menee hyvin siihen asti, kun murhaaja kysyykin jotain, mihin eri nauhureita pitelevällä porukalla ei olekaan vastausta ja Allen soittaa vahingossa uudestaan ensimmäisen repliikin "Hello, Paul, It´s me". Seuraavassa kuvassa nauhat ovat tulleet ulos kasetista ja epätoivoinen Allen kelaa niitä takaisin.

Kohtauksen komiikka toimii monella tasolla ja näyttelijöiden seuraaminen on silkkaa nautintoa.

5. E.T - Elliiiooot!

Kuolleeksi luultu E.T herää henkiin kylmäkaapissaan. Ensin syttyy arkun päällä makaavan Elliotin alle punainen hohde ja silloin katsojaa enemmänkin itkettää. Kuihtunut auringonkukka nousee uudelleen pystyyn ja Elliot avaa arkun kannen.

Iloinen E.T ilmoittaa heti soittaneensa kotiin elokuvan kuuluisimmalla repliikillä. E.T:tä tutkineet aikuiset ovat yhä lähellä ja Elliot joutuu sulkemaan arkun, ettei tämä paljastuisi. Arkusta kuuluu monta kertaa vaimeasti "home, home, E.T, E.T..." ja volyymi vain kasvaa. Lopulta närkästynyt E.T huutaa painokkaasti: " Elliooot!" ja Elliot joutuu turvautumaan niin kovaan tekoitkuun, että sen huomaavat muutkin kuin Retu Pilvipeti.