Ganes elokuva

Ele yllätti itsensä ja kerrankin tassutteli elokuvan ensi-iltaan. Mukaan nappasin hyvän ystävän, jonka kanssa Elellä on kosmeettinen yhteys. Niin Ele ja Kjisse sitten paukautti itsensä Cine Atlaksen saliin syli täynnä karkkia, poppareita ja limpparia. Kjisse oli uudelleenlöytänyt Ganesin hienon rock musiikin salat Anttilan alehyllystä ihan pari viikkoa sitten, joten elokuva ei olisi voinut parempaan väliin tulla. Mutta:

Ensinnäkin: MIKSI VOI MIKSI, niitä mainoksia on nykyään niin paljon. Onko suomalainen elokuvateollisuus todellakin niin kovassa suossa, että manimani elokuvateattereiden popcornimyyntitaitoisten ihmisten palkanmaksuun vaatii joka elokuvan alkuun useiden kivunsekaisten minuuttien mainosrumban. Noh, kumminkin...

Elokuva lopulta alkoi ja pienen ikänsä Ganesin tahtiin jorailleen Elen toiveet oli korkealla. Oujee, rosk musis ja hjuva meisinkiii, wow-wow-wooou! NOT! Kuten aikaisemmista lukemistani elokuva-arvosteluista ja muusta (PALJOSTA) elokuvaa koskevasta markkinointimateriaalista tiesin, elokuvan tarkoituksena oli kuvata bändin alkuaikoja. Sitä miten Remu, Cisse ja Albert lopulta löysivät rockin syvimmän tarkoituksen ja sitä kautta elämälleen suunnan, plaaplaa... Jotenkin kuitenkin koko itse alkuperäisen, maineeseen nousseen Ganesin taival oli saatu tungettua vajaaseen puoleen elokuvan pituudesta.

Kunnon nykyajan elokuvamoden mukaan mukana oli tietenkin romantiikkaa, ristiriitoja, vaikeita valintoja, vääriä tekoja ja lopussa löytyvä elämän punainen lanka, keikka maineikkaalla Tavastialla. Jos jollekin ei vielä tässä vaiheessa ole selvinnyt niin Ele ei vakuuttunut elokuvasta. Hieman reilun tunnin verran materiaalia venytettynä kahteen tuntiin EI VAIN ISKE!

Plussaa ja tähdet elokuva saa mahtavista roolisuorituksista, hienosta ajankuvasta (ne ihanat kengät, farkut ja takit, naisten meikit, autot ja sisustukset... ah!) ja loppuun lisätystä pätkästä tosi elämän Ganesin haastattelusta. Tosi faneille elokuva varmasti on kokemus tosissaan, mutta tällaiselle "tiedän bändin ja pari levyä - jeejee" -fanille elokuva oli pääosin, noh, pitkästyttävä... Onnittelut myös elokuvan pääosia esittäineille Jannuille. HEI NE SOITTAA IHAN OIKEESTI ITE! Komeeta. Kiva nähdä työllensä omistautunut ammattilainen.

** (eli kaksi tähteä) ja 5/10 pistettä.