Täysin tapojensa vastaisesti Ele suostui lähtemään kavereidensa kanssa katsomaan Sinkkuelämää elokuvan. Kyseistä sarjaa Ele on väsyneenä sohvan nurkassa katsonut muutaman jakson sen enempää saamatta kiksejä elokuvassa esitetyistä labeleista. Luis Vuitton, Prada, Manolo... Mitä näitä nyt on.. Ne edustavat kokonaisuudessaan Elelle massaa tavaroita, joihin luultavasti koskaan ei tule olemaan rahaa. Joten perustan kritiikkini itse elokuvalle. Elokuvana, jossa on näyttelijöitä, juonenkäänteitä ja osuva musiikki.
Ensinnäkään elokuvalla ei ollut tarjottavanaan mitään uutta. Kyseistä sarjaa on tuuteista tupannut jo sen verran monta tuotantokautta, että mitään maailmaa mullistavaahan tässäkään ei ollut. Bileitä, kivoja juomia, korkeita korkoja, seksiä, seksistä puhumista, tunteita ja tunteista puhumista... blaablaablaa.. Ele keksii kyllä paremmankin ajan viettää aikaa, kuin tuijottamalla neljän keski-ikää hipovan korjatun, meikatun ja trimmatun naisen elämää.
Jos jotain on pakko kehua, on se elokuvan hieno musiikki. Asiaan sopiva, juuri oikeanlainen ja mukaansa tempaava musiikki kuljetti Elen mielestä elokuvaa eteenpäin paljon paremmin, kuin ne pikkunasevat kettuilut, joita ystävykset toisilleen pitkin elokuvaa jakelivat.
Kaikenkaikkiaan, kokonaisuudessaan ja täysin rehellisesti sanoen: elokuva sopii joillekin. Se ei sovi Elelle. Ele haukotteli koko leffan. Ainut kohta, jossa oikeasti nauratti oli Samanthan pikku koira, jossa nylkytti milloin mitäkin pehmolelua/tyynyä/mitävaan. En suosittele ihmisille, joita brändit ei kiinnosta tai jotka eivät totaalisesti rakasta Sex and the City sarjaa. Jos elämäsi valo ja suola on seurata Carrien ja kolmen muun tyttösen elämää, niin anna palaa! Suurta nautintoa elokuvasta ei välttämättä irtoa, mutta kyllä sen ennemmin katsoo kuin turpiinsa ottaa.
Arvosana 3, tähtinä *½
Ele toivottaa kaikille hyttysvapaata Juhannusta. Varokaa niiden taikojen kanssa, ettei vaan nyt sattus mitään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment