Eläinmuseo

Kolmen vuoden pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen Retu suuntasi ystävänsä Simban kanssa Helsingin Luonnontieteellisen museon Eläinmuseoon. Kerrottakoon, että tämä paikka on Retulle erittäin rakas ja ennen museon remonttia Retu kävi siellä useamman kerran vuodessa. Vanha eläinmuseo oli erittäin nostalginen paikka. Eläimiä oli kolmessa kerroksessa lavastettuina luonnollisiin elinympärisöihinsä. Retu ei muista tarkkaan, miten eläimet oli jaoteltu, mutta hän muistelee, että yhdessä kerroksessa olisi ollut maailman eläimiä, yhdessä Suomen eläimiä runsaine hyönteis- ja lintuosastoineen. Ylimmässä kerroksessa oli vaihtuva näyttely ja elämän syntyä kuvaava näyttely. Vanhassa eläinmuseossa Retu piti oikeastaan kaikesta, mutta kaikkein parhaimpina Retu piti kaksipäistä vasikkaa sekä eteisen suurta norsua.

Mitä kokeneelle eläinmuseonkävijälle sitten jäi käteen uudistuneesta museosta? (Vastaus ei ole "pari täytettyä kamelia ja vahtimestari".) Ensin lienee paras mainita uudistukset, jotka museo oli kokenut. Alakertaan oli avattu kaksi erilaista näyttelyä: Luut kertovat ja vaihteleva näyttely: Kirahveja kimnaasissa. Retu ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut luista, mutta Luut kertovat-näyttely oli oikein mielenkiintoinen ja sopivan kokoinen. Apinan luuranko on muuten pelottavan paljon ihmisen luurangon näköinen! (Tässä vaiheessa Retu haluaisi heittää pienen välikommentin äidille, joka esitteli lapselleen sapelihammastiikerin pääkalloa sanoin: "Katos nyt Leo. Siinä on katos dinosauruksen pääkallo. On sillä melkoiset hampaat". Luepas äitihyvä, mitä niissä pienissä lapuissa sanotaan. Ne saattavat antaa osviittaa siitä, mitä vitriinin sisällä on.) Kirahveja kimnaasissa-näyttely esitteli itse museorakennuksen historiaa. Tämäkin osio oli viihdyttävä alkupala. Erityisesti Simbaa ja Retua miellyttivät vanhat täytetyt eläimet ja vanhat suomifilmin pätkät, joissa näkyy eläinmuseo.

Sitten seurasi vierailumme suurin pettymys: Museon toinen kerros on kokonaan kiinni ainakin vuoteen 2009 asti. Sinne rakennetaan Maailman eläimet-näyttelyä. (Edellisen remontin perusteella Retu teki pikaisen johtopäätöksen, että näyttely valmistunee vuoden 2010 puolella.) Sellaisesta ei saa pisteitä. Retu ja Simba olivat hetkellisesti vihaisia, koska tästä ei oltu mainittu missään (ainakaan Retun ja Simban käyttämissä medioissa), vaikka Eläinmuseo on ollut viime aikoina paljon esillä eri medioissa.

Järkytyksestä toivuttuaan kaverukset kapusivat kolmanteen kerrokseen uudistuneeseen Suomen luonto-näyttelyyn, sekä Elämän historia-näyttelyyn. Jälkimmäinen oli pystytetty prameaan saliin, jonka korkeus kohosi remontin myötä huikeaan 11 metriin. Retu oli vaikuttunut. Yleensä Retu ei kuluttanut yläkerrassa montaakymmentä minuuttia. Maailman syntyä kun on Retun mielestä liian vaikea käsittää. Osa näyttelystä meni, tälläkin kertaa, melko nopealla tahdilla, mutta dinosaurusten luurangot saivat Retun innostumaan. Tosin luurangot taisivat olla kopioita, mutta se ei Retun innostusta lannistanut. Suomen luonto-näyttely oli (edelleen) museon parasta antia. Uudistunut versio näyttelystä tuntui keskittyvän enemmän erilaisten elinympäristöjen kuin yksittäisten eläinlajien esittelyyn. Toki esillä oli runsaasti erilaisia lajeja. Lintuosasto oli melko samanlainen kuin ennen remonttia: kaikki linnut oli "ahdettu" osaston perälle. Tämä on Retun mielestä hyvä ratkaisu, koska lintuja voi verrata keskenään. Monen linnun koosta Retu oli vanhana lintukirjan ystävänä hämmästynyt.

Kaikenkaikkiaan Retu ja Simba olivat museoon erittäin tyytyväisiä. Toisen kerroksen näyttely täydentänee uudistuneen museon. Hieman harmitti se, että norsu oli poistettu eteisestä paloturvallisuuden vuoksi ja kaksipäinen vasikkakin oli tainnut kirmata kesälaitumille. Plussaa Retu haluaa antaa ystävällisestä ja huumorintajuisesta lipunmyyjästä, joka sanoi Retulle, että kaikkia eläimiä saa kuvata, paitsi vahtimestareita. Taisi olla vakiovitsi lipunmyyjälle, mutta Retua ja Simbaa se nauratti kovasti.

Retu ei osannut aavistaa mitään