Tervehdys lukijat!
Nyt on aika katkaista blogimme pitkä hiljaisuus. Tekstin laadulla ei (tällä kertaa) ole väliä, tärkeintä on pelastaa blogi painumasta unholaan kovin kirjoituksentäyteisen kesän jälkeen. Lokakuun kunniaksi Rex listaa teille elämänsä keikat. Niitä muistui äkkiseltään mieleen neljä. Järjestys on sekalainen.
1. Patti Smith, Huvilateltta Helsingin juhlaviikot 2005
Oli elokuun viimeinen päivä ja Rex oli lopettanut työskentelyn Sibeliuksen syntymäkodissa. Hämeenlinnan rautatieasemalla kriitikko hylkäsi runollisesti kimpun ruusuja kakkosraiteen penkille ja suuntasi yksin ja uupuneena kohti Helsinkiä. Huvilateltta oli entuudestaan tuntematon paikka ja illan keikasta ei ollut minkäänlaista ennakkoajatusta. Rex elätteli varovaisia toiveita siitä, että setti sisältäisi joitakin vanhojakin kappaleita.
Keikka alkoi ajallaan alkuillasta ja Patti bändeineen asteli rennosti lavalle. Ensimmäinen kappale oli Space Monkey, jota Rex ei ollut todellakaan kuvitellut kuulevansa. "Täähän on, täähän on..", sopersi kriitikko konserttiseuralaiselle ja tämän poikaystävälle.
Siitä saakka keikka oli yhtä jumalallista juhlaa. Patille hurrattiin kaikki välispiikit seisten, ihmiset tanssivat tai vain istuivat ja nauttivat. Kaikilla oli tilaa ja tunnelma oli kerrankin aivan aidosti käsin kosketeltavissa. Patti soitti käytännössä koko Land-levyn a-puolen, Because the Nightkin tuli viisasti keskellä settiä. Bändi oli hyvä ja varsikin rokimmat vedot nostivat kylmiä väreitä. "Ei saatana", huoahti muuten aika lailla mykistynyt seuralainen Free Moneyn lähtiessä todella käyntiin.
Rex ei löydä keikasta mitään miinusta. Edes etualalla tanssinut Michael Monroe ei ärsyttänyt. "Mennään naimisiin!" huusi joku yleisöstä erittäin hyväntuuliselle artistille ja Rex toivoi aivan samaa. Keikasta teki erityisen hyvän myös se, että mitään päihteitä ei tarvittu täysin huumaantuneen tilan saavuttamiseen.
2. Kauko Röyhkä Yo-talo, syyskuu 2006
Kauko Röyhkän keikalla tilanne oli päihteiden osalta toisenlainen. Seuralainen oli sama kuin Patti Smithissä, ja tällä kertaa oltiin tukevasti juovuksissa jo hyvissä ajoin ennen keikkapaikalle saapumista. Kun alku sitten venyi yli tunnilla, juhlatunnelma oli taattu. Kauko oli julkaissut ennen keikkaa tuplakokoelman Lauluntekijä. Siksi odotukset olivat korkealla koskien vanhempia biisejä, joita kumpikin Kauko-fani oli kuullut aiemmin vain muutamia.
Illan keikka koostui pelkistä hiteistä mukaanlukien se ihka-ensimmäinen ihanuus, Steppaillen. Aika pian Rex ystävineen tunki lähelle eturiviä ja palkitsi jokaisen kappaleen eläimellisellä huudolla ja vapautuneen lennokkaalla tanssilla. Illasta teki suurenmoisen onnistuneiden rakkaiden kappaleiden kuulemisen lisäksi artistin ja Rexin ja hänen ystävänsä välinen kontakti. Kauko kutsuttiin esimerkiksi jatkoille Hervantaan rakkaudentunnustusten saattelemana. Illan hienoimmat biisit olivat Kesäpäivä ja kaiken kruunannut Majavalakki. Muistelen iltaa ikuisesti lämmöllä.
3. Ultra Bra, Ankkarock 2001
Ultra Bran viimeinen festarikeikka oli monivuotisen hartaan ihailun joutsenlaulu. Yhtye tutustutti Rexin keikoilla ja festivaaleilla käymiseen ylipäänsäkin. Viimeistä keikkaa edelsi sähköpostin vaihto Joelin kanssa, ja arvuuttelu siitä, mitä vanhaa ja erityistä Korsossa kuullaan. Tunnelma eturivissä oli todellakin poikkeuksellinen. Ennen keikkaa yleisö lauleskeli lämpikseen yhdessä kaikenlaisia Ultra Bran kappaleita, soitinosuudet mukaanlukien.
Jäähyväiskeikka tuskin oli yhtyeen paras, mutta silloin vielä alaikäinen Rex otti siitä kaiken irti läheisimpien Ultra Bra -ystävien kanssa. Keikkaan kuuluivat niin sadetakit kuin Eniten- ja Tyttöjen välisestä ystävyydestä -läpsytyksetkin. Paras yllätys oli kappale, jonka Arto Talme spiikkasi kertovan kulkuvälineistä. Viereiselle siskolleen Rex kiljui minkä jaksoi: "Tajuutsä! Nyt tulee Veturi, taksi, valtamerilaiva! Tajuutsä!"
4. Pmmp, Huvilateltta 2007
Blogissa jo kertaalleen mainostettu Pmmp yltää myös listalle mennen tullen. Yleensä niin pidättyväinen Rex itki keikasta noin puolet oikein huolella. Koko Pmmp:n tuotanto uusina ja vanhoina versioina ja kaikki aivan sairaassa vedossa. Paljon parempaa ei varmasti omalle kohdalle satu.
Wednesday, October 8, 2008
Thursday, July 24, 2008
Kesäloma 2008
Viime viikolla Ele oli onnellinen. Elellä oli kesäloma! Edellisen kerran virallisella kesälomalla Ele oli vuonna 1998. Vuodesta 1999 eteenpäin Ele on ollut kesät kesätöissä. Joten odotukset tälle neljän päivän kesälomalle olivat, noh, kohtalaisen vaativat.
Kesäloma alkoi tiistaina. Tiistain Ele suoritti kotihommia. Todella tylsää, ei siitä sen enempää. Illalla Ele nautti TawastBankin vadelma-sangriasta. Nam, kesälomafiilis alkoi jyrätä...
Keskiviikkona Ele pakkasi itsensä, ystävänsä ja kummipoikansa autoon ja suuntasi kohti Kirkkonummea. Kirkkonummella asustaa ystävä aviopuolisonsa ja kahden lapsen kanssa. Puhuttiin lapsista. Oli mukavaa. Illalla alkoi, Elen mielestä kesälomaan kuuluva, kesälomamatka. Se alkoi Hämeenlinnan rautatieasemalta ja suuntasi ensimmäisenä Tampereelle. Suvilaivassa nautittu tumma olut sai Elen rentoutumaan siinä määrin, että kesälomalaiselle ominainen hömelö virne pääsi pilkahtamaan. Tämän jälkeen oli aika nousta kesälomalle kuljettavaan kuljetusvälineistöön, asuntoautoon. Kuskina toimi Elen isä ja ensimmäinen etappi ja yöpymispaikak oli Kalkunkulmassa. Elen isi heitti (jälleen) vitsin:
- Miksi Tampereella on Kalkun kaupunginosa??
- Koska muuten Tampere olisi kalkutta... hehe.
Torstaiaamuna heräsimme ja suuntasimme shoppailemaan Tampereen keskustaan. Kengät, takki, sukkia, päänsärkylääkettä, desinfioimisainetta, vessapaperia, Jägermeisteria, mehua, shampoota, muovisia snapsilaseja... Tämän kaiken shoppailun jälkeen Ele ja isi uupuivat ja siirtyivät Nokian välittömään läheisyyteen. Tarkoitus oli siirtyä asuntoautolla Nokialla asuvien tuttavien pihaan, josta mukaan lähtisi lisää porukkaa. Aikataulujen sopimattomuudesta johtuen Ele ja isä lopettivat ajamisen, siirtyivät Iisopin alakerrassa olevan Neliapilan biljardipöydän ja oluthanojen ääreen. Siltä paikalta meidät ja auto noudettiin muutaman tunnin jälkeen. Söimme, pakkasimme autoa hieman lisää ja lähdimme suuntaamaan kohti Poria. Perillä löimme auton parkkiin (jälleen) tuttujen pihaan, avasimme markiisin ja aloitimme rilluttelun. Lopulta nauru hyytyi ja porukka väsähti. Emme saaneet isin päätä käännettyä viereisen pellon viljastakaan. Tappelu olisi tullut, jollei Nukku-Matti olisi viekoitellut. Edessä oli kuuma, erilaisten eläinten äänten täyttämä ja pahan hajuinen (viisi ihmistä asuntoautossa) yö.
Perjantai-aamu valkeni aurinkoisena, lämpöisenä ja odottavaisena. Heti herättyään Ele pulahti Kokemäenjokeen ja virkistäytyi kunnon aamu-uinnilla. Luksusta! Pakollisten heräilyjen, hiusten laiton, syömisen ymsyms jälkeen suuntasimme jalan kohti Porin Jazzkatua. Kävimme syömässä, näimme Sinnemäen ja siirryimme terassille. Siinä nautiskelimme elämästä siihen asti, kun Elen veli Honales ja veljen avovaimo Hortonomi (koita sanoa viisi kertaa nopeasti!) saapuivat paikalle. Taksi lennosta ja kamat autoon, piknik-kamat kantoon ja kohti Kirjurinluotoa. Paikat saatiin juu, mutta lavasta ei hajuakaan. Ilmeisesti ne muutama kymmenen tuhatta ihmistä oli tulleet ennen meitä juuri siitä syystä. Eli siis nähdäkseen lavan. Ei se kuitenkaan menoa haitannut. Santanan tahtiin, auringon paistaessa ja Heinäluoman istuessa viereisellä viltillä söimme, joimme, keskustelimme ja ihailimme Santanan sulosointuista kitaraa. Plussaa Kirjurinluodolla olleille festarivessoille, jotka olivat siis ihan oikein kunnon pönttöjä. Ja siistejä. Ja paperiakin oli. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, samoin Santanan tilu-liluttelu. Otimme tavarat kokoon, porukan kokoon ja lähdille kohti residenssiämme. Diplomi-insinööri, insinööri ja teknikko myös kokosivat teltan. Se oli hauskaa se. Onneksi porukassa oli teknikko, koska muuten mukana ollut "sisäisellä jalkapumpulla toimiva" makuupatja olisi jäänyt ohuenlaiseksi. Osa väsähti ja meni nukkumaan. Osa (Ele included) lähti kohti Jazz katua. Ilta meni mitä rattoisammin ja vieno hymy naamalla lopulta päädyimme unten maille.
Lauantaiaamuna heräsimme, uimme, söimme ja pakkasimme tavarat. Hieman heikon olon siivittelemänä alkoi matka Nokian kautta Tampereelle. Elellä oli treffit. Tai siis piti olla. Ele myöhästyi itsestään riippumattomista syistä. Pahoitteluni siitä. Universumihan tietää, että Ele ei ikinä myöhästy, jos se on hänestä itsestään kiinni. Noh, vaikkei treffejä ollutkaan oli Elellä varsin rento tunnelma Honaleksen, Hortonomin ja isin kanssa Iron Maidenin keikalla. Torneista paukahtanut "2 minutes to midnight" aloitti aivan korvia huumavan hittiputken! Ja kyseessä tosiaan oli korvia huumaava. Ele ihmettelee, jos korvatulpattomat eivät saaneet kuulovaurioita. Bruce vaihteli vaatteita ehkä useammin kuin Britney yhden keikan aikana, tästä plussaa! Samoin plussaa myös upeasta valoshowsta ja spiikeistä. Esimerkiksi spiikki vanhasta merimiehestä ja albatrossista (oh, that is not an albatross. That is a seagull. Well, I'm sorry about that but the seagull was much cheaper than a real albatross. Think how hard it was to train the seagull to fly over the stadium exactly at the right time.) kutkutti Elen mieltä. Rokkisetä olikin hauska mies. Potin räjäytti lopulta "Fear of the Dark" ja "Run to the Hills". Fiilis oli katossa ja stadionilla se katto on korkealla! Viimeisen kappaleen jälkeen alkanut huutometeli, taputus, kiljunta, tömistys, vislaus ja kaikenlainen muu äänen tuottaminen kuului luultavasti Lempäälään asti. Ainakin. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, samoin myös Iron Maidenin Ratinan keikka.
Lauantaiyönä Ele istui omalla sohvalla. Keikkafiilis oli hiipunut ja tilalle oli tullut alkava epätoivo maanantaina jälleen jatkuvasta raadannasta. Ei voi muuta. Se täytyy myöntää, että kivaa oli! Ja riemulla Ele odottaa ja suunnittelee kesää 2009 ja neljän viikon (!) kesälomaa.
Kesäloma-arvostelu 9
Santana 6
Iron Maiden 9
Kesäloma alkoi tiistaina. Tiistain Ele suoritti kotihommia. Todella tylsää, ei siitä sen enempää. Illalla Ele nautti TawastBankin vadelma-sangriasta. Nam, kesälomafiilis alkoi jyrätä...
Keskiviikkona Ele pakkasi itsensä, ystävänsä ja kummipoikansa autoon ja suuntasi kohti Kirkkonummea. Kirkkonummella asustaa ystävä aviopuolisonsa ja kahden lapsen kanssa. Puhuttiin lapsista. Oli mukavaa. Illalla alkoi, Elen mielestä kesälomaan kuuluva, kesälomamatka. Se alkoi Hämeenlinnan rautatieasemalta ja suuntasi ensimmäisenä Tampereelle. Suvilaivassa nautittu tumma olut sai Elen rentoutumaan siinä määrin, että kesälomalaiselle ominainen hömelö virne pääsi pilkahtamaan. Tämän jälkeen oli aika nousta kesälomalle kuljettavaan kuljetusvälineistöön, asuntoautoon. Kuskina toimi Elen isä ja ensimmäinen etappi ja yöpymispaikak oli Kalkunkulmassa. Elen isi heitti (jälleen) vitsin:
- Miksi Tampereella on Kalkun kaupunginosa??
- Koska muuten Tampere olisi kalkutta... hehe.
Torstaiaamuna heräsimme ja suuntasimme shoppailemaan Tampereen keskustaan. Kengät, takki, sukkia, päänsärkylääkettä, desinfioimisainetta, vessapaperia, Jägermeisteria, mehua, shampoota, muovisia snapsilaseja... Tämän kaiken shoppailun jälkeen Ele ja isi uupuivat ja siirtyivät Nokian välittömään läheisyyteen. Tarkoitus oli siirtyä asuntoautolla Nokialla asuvien tuttavien pihaan, josta mukaan lähtisi lisää porukkaa. Aikataulujen sopimattomuudesta johtuen Ele ja isä lopettivat ajamisen, siirtyivät Iisopin alakerrassa olevan Neliapilan biljardipöydän ja oluthanojen ääreen. Siltä paikalta meidät ja auto noudettiin muutaman tunnin jälkeen. Söimme, pakkasimme autoa hieman lisää ja lähdimme suuntaamaan kohti Poria. Perillä löimme auton parkkiin (jälleen) tuttujen pihaan, avasimme markiisin ja aloitimme rilluttelun. Lopulta nauru hyytyi ja porukka väsähti. Emme saaneet isin päätä käännettyä viereisen pellon viljastakaan. Tappelu olisi tullut, jollei Nukku-Matti olisi viekoitellut. Edessä oli kuuma, erilaisten eläinten äänten täyttämä ja pahan hajuinen (viisi ihmistä asuntoautossa) yö.
Perjantai-aamu valkeni aurinkoisena, lämpöisenä ja odottavaisena. Heti herättyään Ele pulahti Kokemäenjokeen ja virkistäytyi kunnon aamu-uinnilla. Luksusta! Pakollisten heräilyjen, hiusten laiton, syömisen ymsyms jälkeen suuntasimme jalan kohti Porin Jazzkatua. Kävimme syömässä, näimme Sinnemäen ja siirryimme terassille. Siinä nautiskelimme elämästä siihen asti, kun Elen veli Honales ja veljen avovaimo Hortonomi (koita sanoa viisi kertaa nopeasti!) saapuivat paikalle. Taksi lennosta ja kamat autoon, piknik-kamat kantoon ja kohti Kirjurinluotoa. Paikat saatiin juu, mutta lavasta ei hajuakaan. Ilmeisesti ne muutama kymmenen tuhatta ihmistä oli tulleet ennen meitä juuri siitä syystä. Eli siis nähdäkseen lavan. Ei se kuitenkaan menoa haitannut. Santanan tahtiin, auringon paistaessa ja Heinäluoman istuessa viereisellä viltillä söimme, joimme, keskustelimme ja ihailimme Santanan sulosointuista kitaraa. Plussaa Kirjurinluodolla olleille festarivessoille, jotka olivat siis ihan oikein kunnon pönttöjä. Ja siistejä. Ja paperiakin oli. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, samoin Santanan tilu-liluttelu. Otimme tavarat kokoon, porukan kokoon ja lähdille kohti residenssiämme. Diplomi-insinööri, insinööri ja teknikko myös kokosivat teltan. Se oli hauskaa se. Onneksi porukassa oli teknikko, koska muuten mukana ollut "sisäisellä jalkapumpulla toimiva" makuupatja olisi jäänyt ohuenlaiseksi. Osa väsähti ja meni nukkumaan. Osa (Ele included) lähti kohti Jazz katua. Ilta meni mitä rattoisammin ja vieno hymy naamalla lopulta päädyimme unten maille.
Lauantaiaamuna heräsimme, uimme, söimme ja pakkasimme tavarat. Hieman heikon olon siivittelemänä alkoi matka Nokian kautta Tampereelle. Elellä oli treffit. Tai siis piti olla. Ele myöhästyi itsestään riippumattomista syistä. Pahoitteluni siitä. Universumihan tietää, että Ele ei ikinä myöhästy, jos se on hänestä itsestään kiinni. Noh, vaikkei treffejä ollutkaan oli Elellä varsin rento tunnelma Honaleksen, Hortonomin ja isin kanssa Iron Maidenin keikalla. Torneista paukahtanut "2 minutes to midnight" aloitti aivan korvia huumavan hittiputken! Ja kyseessä tosiaan oli korvia huumaava. Ele ihmettelee, jos korvatulpattomat eivät saaneet kuulovaurioita. Bruce vaihteli vaatteita ehkä useammin kuin Britney yhden keikan aikana, tästä plussaa! Samoin plussaa myös upeasta valoshowsta ja spiikeistä. Esimerkiksi spiikki vanhasta merimiehestä ja albatrossista (oh, that is not an albatross. That is a seagull. Well, I'm sorry about that but the seagull was much cheaper than a real albatross. Think how hard it was to train the seagull to fly over the stadium exactly at the right time.) kutkutti Elen mieltä. Rokkisetä olikin hauska mies. Potin räjäytti lopulta "Fear of the Dark" ja "Run to the Hills". Fiilis oli katossa ja stadionilla se katto on korkealla! Viimeisen kappaleen jälkeen alkanut huutometeli, taputus, kiljunta, tömistys, vislaus ja kaikenlainen muu äänen tuottaminen kuului luultavasti Lempäälään asti. Ainakin. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, samoin myös Iron Maidenin Ratinan keikka.
Lauantaiyönä Ele istui omalla sohvalla. Keikkafiilis oli hiipunut ja tilalle oli tullut alkava epätoivo maanantaina jälleen jatkuvasta raadannasta. Ei voi muuta. Se täytyy myöntää, että kivaa oli! Ja riemulla Ele odottaa ja suunnittelee kesää 2009 ja neljän viikon (!) kesälomaa.
Kesäloma-arvostelu 9
Santana 6
Iron Maiden 9
Monday, July 14, 2008
Artistityyli Ruisrockissa
Pitkän tauon jälkeen Rex palaa bloginsa pariin. Rakkauden kesän vietäväksi joutunut kriitikko oli muutama viikko sitten ensimmäisillä festareilla, Turun perinteisessä Ruisrockissa. Arvostelussa artistien tähtityyli ja muut ulkomusiikilliset seikat. Aion sanoa vähän kaikista, joita näin.
Lauantai
1. Scandinavian music group
"..sen huonommin muistan kaiken muun" ja siinä oli koko Smg Rexin osalta. Terhillä taisi olla mustaa päällä. Ei arvosanaa.
2. Jonna Tervomaa
Jonna on tainnut ottaa permanentin, koska hiukset ovat jo pidemmän aikaa olleet samanlaisella villillä kiharalla. Ja mikäs siinä, kampaus pukee laulajaa paremmin kuin tämän vuosia suosima lyhyt malli. Jonna suosii myös housut ja hame -yhdistelmää, josta Rexille tulee mieleen vuosi 1999. Harmaan ja punaisen yhdistelmä oli väreiltään kaunis, mutta asu oli kyllä aika typerä muuten. Arvosana 3.
3. Risto
Riston solisti Risto Yli-Härsilä esiintyi tutusti kotoisassa raitapaidassa. Oma tyyli on löytynyt ja tukee hienosti yhtyeen musiikillista maailmaa. Tuli heti sellainen olo, että ai ristohan se siellä. Arvosana 7.
4. Cmx
Jos Jonna Tervomaa on viime vuosina hieman paaristunut, niin A. W. Yrjänä oli jo niin lähellä laulava lihapulla -osastoa, että monelta loksahti suu auki. Ilmeisesti Aki oli antanut periksi Porvoon ravintoloiden antimille ja jättänyt liikunnan pois. Kovasti joutui kaivamaan muistilokeroista sitä Yrjänää, joka esiintyi Rexin ensimmäisellä Cmx:n keikalla 2002. Ja aika turpea oli Halmkronakin.
No, ei se mitään, kilot pukevat miehiä yleensä ihan hyvin. Arvosana 4.
5. The Ark
Totuuden nimissä on myönnettävä, että Arkista muistijäljet jätti vain Ola Salo ja Abban Björnin näköinen apinamainen mutta sympaattinen kitaristi. Mutta Ola! Kuulemma Jesus Christ Superstaria varten parran kasvattanut Salo oli vaihtanut pöhöttyneen verestäväsilmäisen Marc Bolan glamrock -tyylin Bee Gees-henkiseen kokonaisuuteen. Ja kyllä se Olaa pukikin. Pitkästä aikaa Salo oli vitsikkäästi puoleensavetävä. Arvosana 9.
6. Him
Rex ei nähnyt lavalle eikä screenille. Ei yhdellä eikä kahdella silmällä. Ville Valolla oli pipo. Se on yleensä aika juntti asuste. Epävarma arvosana 3.
Sunnuntai
1.Yup
Yup oli paljon rokimpi kuin kriitikko muistikaan. Jarkko Martikainen näytti pidemmältä ja vähemmän hintelältä kuin yleensä, päällä oli liivi ja tukka oli hyvin. Arvosana 6.
2. Micragirls
Micragirls esiintyy yleensä mätsäävissä asuissa. Niin taisi olla nytkin, vaikka koko bändi ei näkynytkään Rexin paikkaan asti. Polkkatukat ja punaiset lyhyet kauluspaidat olivat tyylikkäät. Arvosana 7.
3. Ismo Alanko teholla
Ismolla ja Teholla oli täsmälleen samat asut kuin Pohjois-Karjala -konsertissa aiemmin kesällä. Ismolla siis liivi, kauluspaita ja sheriffintähti ja jotkut housutkin. Ei sykähdyttänyt kamalasti, muttei missään nimessä tyylitön valinta. Teho Majamäki sen sijaan inspiroi Rexiä kokonaisen asuvalinnan hankintaan. Kauniit vaatteet ihastuttivat jälleen. Vielä Rex ostaa huivin vyötärölle ja yhtä hienon löysän paidan kuin Teholla on. Arvosana Ismo 5, Teho 9.
4. Anna Järvinen
"Jokohan Marimekko lähettelee sille noita huiveja?" kysyi festariseuralainen keikan alussa. Kyllä, Anna Järvisellä oli jälleen sinivalkoinen huivi päässä. Muu asu oli melko koruton valkoinen yläosa ja farkut. Päällekkäin puettujen paitojen olkaimet putoilivat pitkin keikkaa ja hermostuneen oloinen laulaja nosteli niitä tuon tuosta. Tämä oli tosin juuri se Anna Järvinen, jota odotettiinkin. Mieletön gaala-asu ei olisi sopinut kuvioon yhtään.
Mutta taustabändi oli kuin yhtye taikamaasta. Vain Ruotsissa sikiää sen näköisiä miehiä. Kriitikon valinta oli hyvin ruotsalaisen näköinen rumpali Tobias, jonka päässä pottakampauskin näytti vain todella hyvältä. Ihan ok oli myös kitaraa soittanut Fredrik. Arvosana Anna 7, Tobias 9. Muut 8.
5. Lauri Tähkä ja Elonkerjuu
Lauri Tähkä näytti kaljatelttaan aivan valtavan isolta mieheltä. Tyyli oli ihan ok, kokomusta asu oli yhtenäinen ja paidan halkio näyttävä. Viulistin nahka-asu ei ollut ihan yhtä ihailtu. Arvosana 4.
6. Kent
Kentistä sitten huomasikin, ettei bändi ole ihan puhtaasti ruotsalainen vain vähän suomalainenkin. Solisti Berg tosin oli hoikistunut aika lailla ja näytti ihan tyylikkäältä liivissä ja kireissä housuissa. Varsinainen huumoripläjäys oli rumpali, joka oli uniikki sekoitus eriaisia tyylejä ja sukupuolia. Melko isokokoinen, ilmeetön ja ruskettunut rytmi-ihme oli värjännyt hiuksensa kiiltävän mustiksi ja kasvot näyttivät meikatuilta. Joku onnekas sai kapulan keikan loputtua. Arvosana 5.
7. Olavi Uusivirta
Olavi tuli vastaan jo ennen keikkaa. Laulajan hiukset ovat jo jonkinlainen tavaramerkki ja sehän on hienoa se. Hyvin hoikkaan olemukseen istuivat hyvin myös punaiset pillit. Sen sijaan suurikuvioinen ja tiukka Marilyn -t-paita ei ollut ihan superhyvä. Arvosana 6.
Ja tähän loppuu tämä pikainen arvostelu. Pikaisiin näkemisiin, hyvät lukijat!
Lauantai
1. Scandinavian music group
"..sen huonommin muistan kaiken muun" ja siinä oli koko Smg Rexin osalta. Terhillä taisi olla mustaa päällä. Ei arvosanaa.
2. Jonna Tervomaa
Jonna on tainnut ottaa permanentin, koska hiukset ovat jo pidemmän aikaa olleet samanlaisella villillä kiharalla. Ja mikäs siinä, kampaus pukee laulajaa paremmin kuin tämän vuosia suosima lyhyt malli. Jonna suosii myös housut ja hame -yhdistelmää, josta Rexille tulee mieleen vuosi 1999. Harmaan ja punaisen yhdistelmä oli väreiltään kaunis, mutta asu oli kyllä aika typerä muuten. Arvosana 3.
3. Risto
Riston solisti Risto Yli-Härsilä esiintyi tutusti kotoisassa raitapaidassa. Oma tyyli on löytynyt ja tukee hienosti yhtyeen musiikillista maailmaa. Tuli heti sellainen olo, että ai ristohan se siellä. Arvosana 7.
4. Cmx
Jos Jonna Tervomaa on viime vuosina hieman paaristunut, niin A. W. Yrjänä oli jo niin lähellä laulava lihapulla -osastoa, että monelta loksahti suu auki. Ilmeisesti Aki oli antanut periksi Porvoon ravintoloiden antimille ja jättänyt liikunnan pois. Kovasti joutui kaivamaan muistilokeroista sitä Yrjänää, joka esiintyi Rexin ensimmäisellä Cmx:n keikalla 2002. Ja aika turpea oli Halmkronakin.
No, ei se mitään, kilot pukevat miehiä yleensä ihan hyvin. Arvosana 4.
5. The Ark
Totuuden nimissä on myönnettävä, että Arkista muistijäljet jätti vain Ola Salo ja Abban Björnin näköinen apinamainen mutta sympaattinen kitaristi. Mutta Ola! Kuulemma Jesus Christ Superstaria varten parran kasvattanut Salo oli vaihtanut pöhöttyneen verestäväsilmäisen Marc Bolan glamrock -tyylin Bee Gees-henkiseen kokonaisuuteen. Ja kyllä se Olaa pukikin. Pitkästä aikaa Salo oli vitsikkäästi puoleensavetävä. Arvosana 9.
6. Him
Rex ei nähnyt lavalle eikä screenille. Ei yhdellä eikä kahdella silmällä. Ville Valolla oli pipo. Se on yleensä aika juntti asuste. Epävarma arvosana 3.
Sunnuntai
1.Yup
Yup oli paljon rokimpi kuin kriitikko muistikaan. Jarkko Martikainen näytti pidemmältä ja vähemmän hintelältä kuin yleensä, päällä oli liivi ja tukka oli hyvin. Arvosana 6.
2. Micragirls
Micragirls esiintyy yleensä mätsäävissä asuissa. Niin taisi olla nytkin, vaikka koko bändi ei näkynytkään Rexin paikkaan asti. Polkkatukat ja punaiset lyhyet kauluspaidat olivat tyylikkäät. Arvosana 7.
3. Ismo Alanko teholla
Ismolla ja Teholla oli täsmälleen samat asut kuin Pohjois-Karjala -konsertissa aiemmin kesällä. Ismolla siis liivi, kauluspaita ja sheriffintähti ja jotkut housutkin. Ei sykähdyttänyt kamalasti, muttei missään nimessä tyylitön valinta. Teho Majamäki sen sijaan inspiroi Rexiä kokonaisen asuvalinnan hankintaan. Kauniit vaatteet ihastuttivat jälleen. Vielä Rex ostaa huivin vyötärölle ja yhtä hienon löysän paidan kuin Teholla on. Arvosana Ismo 5, Teho 9.
4. Anna Järvinen
"Jokohan Marimekko lähettelee sille noita huiveja?" kysyi festariseuralainen keikan alussa. Kyllä, Anna Järvisellä oli jälleen sinivalkoinen huivi päässä. Muu asu oli melko koruton valkoinen yläosa ja farkut. Päällekkäin puettujen paitojen olkaimet putoilivat pitkin keikkaa ja hermostuneen oloinen laulaja nosteli niitä tuon tuosta. Tämä oli tosin juuri se Anna Järvinen, jota odotettiinkin. Mieletön gaala-asu ei olisi sopinut kuvioon yhtään.
Mutta taustabändi oli kuin yhtye taikamaasta. Vain Ruotsissa sikiää sen näköisiä miehiä. Kriitikon valinta oli hyvin ruotsalaisen näköinen rumpali Tobias, jonka päässä pottakampauskin näytti vain todella hyvältä. Ihan ok oli myös kitaraa soittanut Fredrik. Arvosana Anna 7, Tobias 9. Muut 8.
5. Lauri Tähkä ja Elonkerjuu
Lauri Tähkä näytti kaljatelttaan aivan valtavan isolta mieheltä. Tyyli oli ihan ok, kokomusta asu oli yhtenäinen ja paidan halkio näyttävä. Viulistin nahka-asu ei ollut ihan yhtä ihailtu. Arvosana 4.
6. Kent
Kentistä sitten huomasikin, ettei bändi ole ihan puhtaasti ruotsalainen vain vähän suomalainenkin. Solisti Berg tosin oli hoikistunut aika lailla ja näytti ihan tyylikkäältä liivissä ja kireissä housuissa. Varsinainen huumoripläjäys oli rumpali, joka oli uniikki sekoitus eriaisia tyylejä ja sukupuolia. Melko isokokoinen, ilmeetön ja ruskettunut rytmi-ihme oli värjännyt hiuksensa kiiltävän mustiksi ja kasvot näyttivät meikatuilta. Joku onnekas sai kapulan keikan loputtua. Arvosana 5.
7. Olavi Uusivirta
Olavi tuli vastaan jo ennen keikkaa. Laulajan hiukset ovat jo jonkinlainen tavaramerkki ja sehän on hienoa se. Hyvin hoikkaan olemukseen istuivat hyvin myös punaiset pillit. Sen sijaan suurikuvioinen ja tiukka Marilyn -t-paita ei ollut ihan superhyvä. Arvosana 6.
Ja tähän loppuu tämä pikainen arvostelu. Pikaisiin näkemisiin, hyvät lukijat!
Tuesday, July 8, 2008
Tykkimäki
Ilosaarirockin lipun menettäneenä Markku suuntasi eilen Tykkimäen huvipuistoon Kouvolaan lievittämään tuskaansa. Rannekkeen hinta yli 120 senttisiltä oli 24 euroa, joka oikeutti sisäänpääsyn kaikkiin aikuisten laitteisiin sekä näyttelytilaan. Laitelippu maksoi 4 euroa ja Hully Gullyn korjaustöiden vuoksi kriitikko tyytyi ostamaan niitä kolme. Särkänniemessä vastaavat hinnat ovat 30 euroa ja 6 euroa ja Linnanmäellä 33 euroa ja 6 euroa. Markun mielestä erotus on kohtuullinen, vaikka Särkänniemi tarjoaakin rannekkeelliselle kaikkea delfinaariosta Sara Hildéniin.
Muutama vuosi sitten Tykkimäen matelijatalo heivattiin pois ja rakennus korvattiin näyttelytilalla. Tämä syö kriitikon mielestä Tykkimäen sammakko-maskottien Kustin ja Kustiinan ja koko sammakkoteeman funktiota huvipuistossa. Eläinedustajistosta jäi Tykkimäellä vastaamaan lasten eläinfarmi. Farmilla voit ihastella kanoja, kalkkunoita, lampaita, kaneja, sikaa, hevosta ja aasia. Eläimet ovat aitauksissa, jossa niitä saa vapaasti rapsutella ja syöttää. Aitauksien ulkopuolella on lampaita varten harjoja (Markku harjasi omaa lauhkeuden perikuvaansa ainakin viisi minuuttia) ja kanaeläimiä varten ruokaa, jota niille saa kohtuudella syöttää. Farmi tarjoaa myös alle 30 kiloisille aasiratsastusta ja alle 40 kiloisille hevosratsastusta. Markku ylitti nämä rajoitukset, mutta rapsutteli silti tovin Violetta nimistä aasia. "Minkäs näköinen se Nalle Puhin aasi sun mielestä on?", heitteli aasinhoitaja ilmoille kun kriitikko ihmetteli ääneen tätä farmin alakuloisinta eläintä. Sisäänpääsy farmille on ilmainen ja sen kotikutoinen ja rento tyyli miellyttää.
Markku testasi kolme laitetta. Idän pikajunan, Taifuunin ja Kouvola-pyörän. Nokkelimmat pokkelimmat tietävät, että Kouvola-pyörä on roudattu Linnanmäeltä muutama vuosi sitten. Sen vuoksi Markkua hieman nauratti tuo nimi. Parempi olisi ollut vaikka Ex-linnanmäenpyörä tai joku muu. Maailmanpyörä oli hyvä, vaikka kriitikon ystävä raahattiin vastentahtoisesti keltaiseen vaunuun. Kierroksia oli riittävästi, mutta pyörä oli sijoitettu huonosti Kouvolaan silmiä hiveleviin maisemiin nähden.
Taifuuni osouttautui testattujen laitteiden parhaimmistoksi. Tämä laite kohosi keskelle Kymen järvimaisemaa (juuri sinne, minne Kouvola-pyörä ei yltänyt) korkealle ja kovaa. Tämä oli ainoa laite joka sai kriitikon ystävät kiljahtamaan ja ylhäältä pystyi tarkastamaan oliko taikuri jo aloittanut huvilavetilla.
Idän pikajuna oli aika lälly ja aika pieni, mutta eipä niitä paljon tuon isompia huvipuistosta löydäkään. Markun mielestä tähän laitteeseen olisi sopinut musiikki hyvin.
Lasten laitteita Tykkimäellä oli riittämiin. Markun ystävät muistelivat kaiholla pienten autoilurataa Ford-raittia, jossa kuljetaan sähköisillä kuorma-autoilla ja henkiläautoilla asfalttirataa, jossa on omat kaistat, jalkakäytäviä ja liikennevaloja. Tämä ei sovi kaikille, sillä Markkukaan ei ehkä selviäisi noista liikennesäännöistä. Varsinkaan, jos erehtyisi kuuntelemaan Ford-raitin kovaäänisistä kajahtavaa Buddy Hollya. Kriitikon seuruetta huvitti myös pieni poika, joka ajoi autolla vaariansa takaa ja tämän sisko, joka ei koko kierroksen aikana ymmärtänyt siirtyä omalle kaistalleen.
Tasatunnein huvilavetilla oli tarjolla ohjelmaa. Markku kävi katsastamassa kaimansa taikuri Markku Purhon esityksen. Esityksen lomassa kriitikko katseli ihastellen pientä poikaa, joka kiskoi maskotti Kustin kättä ympärilleen kun istui tämän sylissä kiltisti. Suurta arvostusta ansaitsi myös Kustiina-maskotti, joka kesti koko taikuriesityksen paikallaan, vaikka pieni poika puristeli tämän silmiä ja hakkasi tämän päätä. Purhon taikatemput "muutan kympin viiskymppiseksi" ja "revin sanomalehden ja taion takaisin" olivat tylsiä, mutta viimeinen levitaatiotemppu, jossa yleisöstä valittu Jurvalainen Ulrika leijui kahden tuolin päällä, sai koko yleisön leuat lattiaan. Jurvan Ulrika ei ollut millänsäkään. Purhon vitsit iskivät Markkuun. (Mikä ei sinänsä ole vaikeaa) Varsinkin vitsi siitä, kuinka joku pieni tyttö oli pyytänyt Purhoa tekemään hänelle ilmapallokoiran ja kysynyt mitä se maksaa. Purho oli päättänyt huijata tyttöä, vinkannut isälle silmää ja sanonut: -Yhden pusun. Tyttö oli vastannut tähän: -Ahaa, no isi maksaa.
Tykkimäen ruokaan Markku ei tutustunut, eikä ehtinyt katsoa edes ruoan hintaa. Karkkimyymälässä metrilaku maksoi euron ja Markun noin viisitoista karkkia sisältänyt irtokarkkipussi 1,75 euroa. Erikoinen huomio oli Kusti-Shopin lelujen ja matkamuistojen joukossa myydyt hamppu-lompakot! Hampusta huolimatta kriitikon mielestä tämä huvipuisto on hyvä paikka aloitella huvipuistokokemuksensa ja sopii erityisesti pienille lapsille.
Go Eläinfarmi ja Taifuuni. Tykkimäen huvipuiston arvosana 6.
Muutama vuosi sitten Tykkimäen matelijatalo heivattiin pois ja rakennus korvattiin näyttelytilalla. Tämä syö kriitikon mielestä Tykkimäen sammakko-maskottien Kustin ja Kustiinan ja koko sammakkoteeman funktiota huvipuistossa. Eläinedustajistosta jäi Tykkimäellä vastaamaan lasten eläinfarmi. Farmilla voit ihastella kanoja, kalkkunoita, lampaita, kaneja, sikaa, hevosta ja aasia. Eläimet ovat aitauksissa, jossa niitä saa vapaasti rapsutella ja syöttää. Aitauksien ulkopuolella on lampaita varten harjoja (Markku harjasi omaa lauhkeuden perikuvaansa ainakin viisi minuuttia) ja kanaeläimiä varten ruokaa, jota niille saa kohtuudella syöttää. Farmi tarjoaa myös alle 30 kiloisille aasiratsastusta ja alle 40 kiloisille hevosratsastusta. Markku ylitti nämä rajoitukset, mutta rapsutteli silti tovin Violetta nimistä aasia. "Minkäs näköinen se Nalle Puhin aasi sun mielestä on?", heitteli aasinhoitaja ilmoille kun kriitikko ihmetteli ääneen tätä farmin alakuloisinta eläintä. Sisäänpääsy farmille on ilmainen ja sen kotikutoinen ja rento tyyli miellyttää.
Markku testasi kolme laitetta. Idän pikajunan, Taifuunin ja Kouvola-pyörän. Nokkelimmat pokkelimmat tietävät, että Kouvola-pyörä on roudattu Linnanmäeltä muutama vuosi sitten. Sen vuoksi Markkua hieman nauratti tuo nimi. Parempi olisi ollut vaikka Ex-linnanmäenpyörä tai joku muu. Maailmanpyörä oli hyvä, vaikka kriitikon ystävä raahattiin vastentahtoisesti keltaiseen vaunuun. Kierroksia oli riittävästi, mutta pyörä oli sijoitettu huonosti Kouvolaan silmiä hiveleviin maisemiin nähden.
Taifuuni osouttautui testattujen laitteiden parhaimmistoksi. Tämä laite kohosi keskelle Kymen järvimaisemaa (juuri sinne, minne Kouvola-pyörä ei yltänyt) korkealle ja kovaa. Tämä oli ainoa laite joka sai kriitikon ystävät kiljahtamaan ja ylhäältä pystyi tarkastamaan oliko taikuri jo aloittanut huvilavetilla.
Idän pikajuna oli aika lälly ja aika pieni, mutta eipä niitä paljon tuon isompia huvipuistosta löydäkään. Markun mielestä tähän laitteeseen olisi sopinut musiikki hyvin.
Lasten laitteita Tykkimäellä oli riittämiin. Markun ystävät muistelivat kaiholla pienten autoilurataa Ford-raittia, jossa kuljetaan sähköisillä kuorma-autoilla ja henkiläautoilla asfalttirataa, jossa on omat kaistat, jalkakäytäviä ja liikennevaloja. Tämä ei sovi kaikille, sillä Markkukaan ei ehkä selviäisi noista liikennesäännöistä. Varsinkaan, jos erehtyisi kuuntelemaan Ford-raitin kovaäänisistä kajahtavaa Buddy Hollya. Kriitikon seuruetta huvitti myös pieni poika, joka ajoi autolla vaariansa takaa ja tämän sisko, joka ei koko kierroksen aikana ymmärtänyt siirtyä omalle kaistalleen.
Tasatunnein huvilavetilla oli tarjolla ohjelmaa. Markku kävi katsastamassa kaimansa taikuri Markku Purhon esityksen. Esityksen lomassa kriitikko katseli ihastellen pientä poikaa, joka kiskoi maskotti Kustin kättä ympärilleen kun istui tämän sylissä kiltisti. Suurta arvostusta ansaitsi myös Kustiina-maskotti, joka kesti koko taikuriesityksen paikallaan, vaikka pieni poika puristeli tämän silmiä ja hakkasi tämän päätä. Purhon taikatemput "muutan kympin viiskymppiseksi" ja "revin sanomalehden ja taion takaisin" olivat tylsiä, mutta viimeinen levitaatiotemppu, jossa yleisöstä valittu Jurvalainen Ulrika leijui kahden tuolin päällä, sai koko yleisön leuat lattiaan. Jurvan Ulrika ei ollut millänsäkään. Purhon vitsit iskivät Markkuun. (Mikä ei sinänsä ole vaikeaa) Varsinkin vitsi siitä, kuinka joku pieni tyttö oli pyytänyt Purhoa tekemään hänelle ilmapallokoiran ja kysynyt mitä se maksaa. Purho oli päättänyt huijata tyttöä, vinkannut isälle silmää ja sanonut: -Yhden pusun. Tyttö oli vastannut tähän: -Ahaa, no isi maksaa.
Tykkimäen ruokaan Markku ei tutustunut, eikä ehtinyt katsoa edes ruoan hintaa. Karkkimyymälässä metrilaku maksoi euron ja Markun noin viisitoista karkkia sisältänyt irtokarkkipussi 1,75 euroa. Erikoinen huomio oli Kusti-Shopin lelujen ja matkamuistojen joukossa myydyt hamppu-lompakot! Hampusta huolimatta kriitikon mielestä tämä huvipuisto on hyvä paikka aloitella huvipuistokokemuksensa ja sopii erityisesti pienille lapsille.
Go Eläinfarmi ja Taifuuni. Tykkimäen huvipuiston arvosana 6.
Wednesday, June 18, 2008
Sex and the City: The Movie 18.6.2008 @ BIOREX, hml
Täysin tapojensa vastaisesti Ele suostui lähtemään kavereidensa kanssa katsomaan Sinkkuelämää elokuvan. Kyseistä sarjaa Ele on väsyneenä sohvan nurkassa katsonut muutaman jakson sen enempää saamatta kiksejä elokuvassa esitetyistä labeleista. Luis Vuitton, Prada, Manolo... Mitä näitä nyt on.. Ne edustavat kokonaisuudessaan Elelle massaa tavaroita, joihin luultavasti koskaan ei tule olemaan rahaa. Joten perustan kritiikkini itse elokuvalle. Elokuvana, jossa on näyttelijöitä, juonenkäänteitä ja osuva musiikki.
Ensinnäkään elokuvalla ei ollut tarjottavanaan mitään uutta. Kyseistä sarjaa on tuuteista tupannut jo sen verran monta tuotantokautta, että mitään maailmaa mullistavaahan tässäkään ei ollut. Bileitä, kivoja juomia, korkeita korkoja, seksiä, seksistä puhumista, tunteita ja tunteista puhumista... blaablaablaa.. Ele keksii kyllä paremmankin ajan viettää aikaa, kuin tuijottamalla neljän keski-ikää hipovan korjatun, meikatun ja trimmatun naisen elämää.
Jos jotain on pakko kehua, on se elokuvan hieno musiikki. Asiaan sopiva, juuri oikeanlainen ja mukaansa tempaava musiikki kuljetti Elen mielestä elokuvaa eteenpäin paljon paremmin, kuin ne pikkunasevat kettuilut, joita ystävykset toisilleen pitkin elokuvaa jakelivat.
Kaikenkaikkiaan, kokonaisuudessaan ja täysin rehellisesti sanoen: elokuva sopii joillekin. Se ei sovi Elelle. Ele haukotteli koko leffan. Ainut kohta, jossa oikeasti nauratti oli Samanthan pikku koira, jossa nylkytti milloin mitäkin pehmolelua/tyynyä/mitävaan. En suosittele ihmisille, joita brändit ei kiinnosta tai jotka eivät totaalisesti rakasta Sex and the City sarjaa. Jos elämäsi valo ja suola on seurata Carrien ja kolmen muun tyttösen elämää, niin anna palaa! Suurta nautintoa elokuvasta ei välttämättä irtoa, mutta kyllä sen ennemmin katsoo kuin turpiinsa ottaa.
Arvosana 3, tähtinä *½
Ele toivottaa kaikille hyttysvapaata Juhannusta. Varokaa niiden taikojen kanssa, ettei vaan nyt sattus mitään.
Ensinnäkään elokuvalla ei ollut tarjottavanaan mitään uutta. Kyseistä sarjaa on tuuteista tupannut jo sen verran monta tuotantokautta, että mitään maailmaa mullistavaahan tässäkään ei ollut. Bileitä, kivoja juomia, korkeita korkoja, seksiä, seksistä puhumista, tunteita ja tunteista puhumista... blaablaablaa.. Ele keksii kyllä paremmankin ajan viettää aikaa, kuin tuijottamalla neljän keski-ikää hipovan korjatun, meikatun ja trimmatun naisen elämää.
Jos jotain on pakko kehua, on se elokuvan hieno musiikki. Asiaan sopiva, juuri oikeanlainen ja mukaansa tempaava musiikki kuljetti Elen mielestä elokuvaa eteenpäin paljon paremmin, kuin ne pikkunasevat kettuilut, joita ystävykset toisilleen pitkin elokuvaa jakelivat.
Kaikenkaikkiaan, kokonaisuudessaan ja täysin rehellisesti sanoen: elokuva sopii joillekin. Se ei sovi Elelle. Ele haukotteli koko leffan. Ainut kohta, jossa oikeasti nauratti oli Samanthan pikku koira, jossa nylkytti milloin mitäkin pehmolelua/tyynyä/mitävaan. En suosittele ihmisille, joita brändit ei kiinnosta tai jotka eivät totaalisesti rakasta Sex and the City sarjaa. Jos elämäsi valo ja suola on seurata Carrien ja kolmen muun tyttösen elämää, niin anna palaa! Suurta nautintoa elokuvasta ei välttämättä irtoa, mutta kyllä sen ennemmin katsoo kuin turpiinsa ottaa.
Arvosana 3, tähtinä *½
Ele toivottaa kaikille hyttysvapaata Juhannusta. Varokaa niiden taikojen kanssa, ettei vaan nyt sattus mitään.
Sunday, June 8, 2008
Eläinmuseo
Kolmen vuoden pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen Retu suuntasi ystävänsä Simban kanssa Helsingin Luonnontieteellisen museon Eläinmuseoon. Kerrottakoon, että tämä paikka on Retulle erittäin rakas ja ennen museon remonttia Retu kävi siellä useamman kerran vuodessa. Vanha eläinmuseo oli erittäin nostalginen paikka. Eläimiä oli kolmessa kerroksessa lavastettuina luonnollisiin elinympärisöihinsä. Retu ei muista tarkkaan, miten eläimet oli jaoteltu, mutta hän muistelee, että yhdessä kerroksessa olisi ollut maailman eläimiä, yhdessä Suomen eläimiä runsaine hyönteis- ja lintuosastoineen. Ylimmässä kerroksessa oli vaihtuva näyttely ja elämän syntyä kuvaava näyttely. Vanhassa eläinmuseossa Retu piti oikeastaan kaikesta, mutta kaikkein parhaimpina Retu piti kaksipäistä vasikkaa sekä eteisen suurta norsua.
Mitä kokeneelle eläinmuseonkävijälle sitten jäi käteen uudistuneesta museosta? (Vastaus ei ole "pari täytettyä kamelia ja vahtimestari".) Ensin lienee paras mainita uudistukset, jotka museo oli kokenut. Alakertaan oli avattu kaksi erilaista näyttelyä: Luut kertovat ja vaihteleva näyttely: Kirahveja kimnaasissa. Retu ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut luista, mutta Luut kertovat-näyttely oli oikein mielenkiintoinen ja sopivan kokoinen. Apinan luuranko on muuten pelottavan paljon ihmisen luurangon näköinen! (Tässä vaiheessa Retu haluaisi heittää pienen välikommentin äidille, joka esitteli lapselleen sapelihammastiikerin pääkalloa sanoin: "Katos nyt Leo. Siinä on katos dinosauruksen pääkallo. On sillä melkoiset hampaat". Luepas äitihyvä, mitä niissä pienissä lapuissa sanotaan. Ne saattavat antaa osviittaa siitä, mitä vitriinin sisällä on.) Kirahveja kimnaasissa-näyttely esitteli itse museorakennuksen historiaa. Tämäkin osio oli viihdyttävä alkupala. Erityisesti Simbaa ja Retua miellyttivät vanhat täytetyt eläimet ja vanhat suomifilmin pätkät, joissa näkyy eläinmuseo.
Sitten seurasi vierailumme suurin pettymys: Museon toinen kerros on kokonaan kiinni ainakin vuoteen 2009 asti. Sinne rakennetaan Maailman eläimet-näyttelyä. (Edellisen remontin perusteella Retu teki pikaisen johtopäätöksen, että näyttely valmistunee vuoden 2010 puolella.) Sellaisesta ei saa pisteitä. Retu ja Simba olivat hetkellisesti vihaisia, koska tästä ei oltu mainittu missään (ainakaan Retun ja Simban käyttämissä medioissa), vaikka Eläinmuseo on ollut viime aikoina paljon esillä eri medioissa.
Järkytyksestä toivuttuaan kaverukset kapusivat kolmanteen kerrokseen uudistuneeseen Suomen luonto-näyttelyyn, sekä Elämän historia-näyttelyyn. Jälkimmäinen oli pystytetty prameaan saliin, jonka korkeus kohosi remontin myötä huikeaan 11 metriin. Retu oli vaikuttunut. Yleensä Retu ei kuluttanut yläkerrassa montaakymmentä minuuttia. Maailman syntyä kun on Retun mielestä liian vaikea käsittää. Osa näyttelystä meni, tälläkin kertaa, melko nopealla tahdilla, mutta dinosaurusten luurangot saivat Retun innostumaan. Tosin luurangot taisivat olla kopioita, mutta se ei Retun innostusta lannistanut. Suomen luonto-näyttely oli (edelleen) museon parasta antia. Uudistunut versio näyttelystä tuntui keskittyvän enemmän erilaisten elinympäristöjen kuin yksittäisten eläinlajien esittelyyn. Toki esillä oli runsaasti erilaisia lajeja. Lintuosasto oli melko samanlainen kuin ennen remonttia: kaikki linnut oli "ahdettu" osaston perälle. Tämä on Retun mielestä hyvä ratkaisu, koska lintuja voi verrata keskenään. Monen linnun koosta Retu oli vanhana lintukirjan ystävänä hämmästynyt.
Kaikenkaikkiaan Retu ja Simba olivat museoon erittäin tyytyväisiä. Toisen kerroksen näyttely täydentänee uudistuneen museon. Hieman harmitti se, että norsu oli poistettu eteisestä paloturvallisuuden vuoksi ja kaksipäinen vasikkakin oli tainnut kirmata kesälaitumille. Plussaa Retu haluaa antaa ystävällisestä ja huumorintajuisesta lipunmyyjästä, joka sanoi Retulle, että kaikkia eläimiä saa kuvata, paitsi vahtimestareita. Taisi olla vakiovitsi lipunmyyjälle, mutta Retua ja Simbaa se nauratti kovasti.
Retu ei osannut aavistaa mitään
Mitä kokeneelle eläinmuseonkävijälle sitten jäi käteen uudistuneesta museosta? (Vastaus ei ole "pari täytettyä kamelia ja vahtimestari".) Ensin lienee paras mainita uudistukset, jotka museo oli kokenut. Alakertaan oli avattu kaksi erilaista näyttelyä: Luut kertovat ja vaihteleva näyttely: Kirahveja kimnaasissa. Retu ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut luista, mutta Luut kertovat-näyttely oli oikein mielenkiintoinen ja sopivan kokoinen. Apinan luuranko on muuten pelottavan paljon ihmisen luurangon näköinen! (Tässä vaiheessa Retu haluaisi heittää pienen välikommentin äidille, joka esitteli lapselleen sapelihammastiikerin pääkalloa sanoin: "Katos nyt Leo. Siinä on katos dinosauruksen pääkallo. On sillä melkoiset hampaat". Luepas äitihyvä, mitä niissä pienissä lapuissa sanotaan. Ne saattavat antaa osviittaa siitä, mitä vitriinin sisällä on.) Kirahveja kimnaasissa-näyttely esitteli itse museorakennuksen historiaa. Tämäkin osio oli viihdyttävä alkupala. Erityisesti Simbaa ja Retua miellyttivät vanhat täytetyt eläimet ja vanhat suomifilmin pätkät, joissa näkyy eläinmuseo.
Sitten seurasi vierailumme suurin pettymys: Museon toinen kerros on kokonaan kiinni ainakin vuoteen 2009 asti. Sinne rakennetaan Maailman eläimet-näyttelyä. (Edellisen remontin perusteella Retu teki pikaisen johtopäätöksen, että näyttely valmistunee vuoden 2010 puolella.) Sellaisesta ei saa pisteitä. Retu ja Simba olivat hetkellisesti vihaisia, koska tästä ei oltu mainittu missään (ainakaan Retun ja Simban käyttämissä medioissa), vaikka Eläinmuseo on ollut viime aikoina paljon esillä eri medioissa.
Järkytyksestä toivuttuaan kaverukset kapusivat kolmanteen kerrokseen uudistuneeseen Suomen luonto-näyttelyyn, sekä Elämän historia-näyttelyyn. Jälkimmäinen oli pystytetty prameaan saliin, jonka korkeus kohosi remontin myötä huikeaan 11 metriin. Retu oli vaikuttunut. Yleensä Retu ei kuluttanut yläkerrassa montaakymmentä minuuttia. Maailman syntyä kun on Retun mielestä liian vaikea käsittää. Osa näyttelystä meni, tälläkin kertaa, melko nopealla tahdilla, mutta dinosaurusten luurangot saivat Retun innostumaan. Tosin luurangot taisivat olla kopioita, mutta se ei Retun innostusta lannistanut. Suomen luonto-näyttely oli (edelleen) museon parasta antia. Uudistunut versio näyttelystä tuntui keskittyvän enemmän erilaisten elinympäristöjen kuin yksittäisten eläinlajien esittelyyn. Toki esillä oli runsaasti erilaisia lajeja. Lintuosasto oli melko samanlainen kuin ennen remonttia: kaikki linnut oli "ahdettu" osaston perälle. Tämä on Retun mielestä hyvä ratkaisu, koska lintuja voi verrata keskenään. Monen linnun koosta Retu oli vanhana lintukirjan ystävänä hämmästynyt.
Kaikenkaikkiaan Retu ja Simba olivat museoon erittäin tyytyväisiä. Toisen kerroksen näyttely täydentänee uudistuneen museon. Hieman harmitti se, että norsu oli poistettu eteisestä paloturvallisuuden vuoksi ja kaksipäinen vasikkakin oli tainnut kirmata kesälaitumille. Plussaa Retu haluaa antaa ystävällisestä ja huumorintajuisesta lipunmyyjästä, joka sanoi Retulle, että kaikkia eläimiä saa kuvata, paitsi vahtimestareita. Taisi olla vakiovitsi lipunmyyjälle, mutta Retua ja Simbaa se nauratti kovasti.
Retu ei osannut aavistaa mitään
Friday, June 6, 2008
Parkki-Pirkot
Koska konnareista puhuttiin jo, haluan keskittyä myös toiseen unohdettuun, yleisesti ottaen toruttuun ja kaikin puolin arvostuksen puutteesta kärsivään ammattikuntaan eli parkki-pirkkoihin. Jotkut tahot kutsuvat näitä puna-asuisia täti-ihmisiä (yleistys!) myös Lappu-Liisoiksi. Kyseessähän on siis ammattikunta, jonka edustajat tallailevat päivät pitkät säästä riippumatta pitkin kaupunkiemme katuja kirjoittamassa parkkisakkoja tunaroiville parkkeeraajille.
Aiheen tähän kirjoitukseen antoi viime viikolla Hämeenlinnan torin välittömässä läheisyydessä tapahtunut päivänpiristys, jonka seurauksena Parkki-Pirkot nousivat Elen arvoasteikolla runsaasti ylöspäin. Parkki-Pirkko kirjoitti sakkolappua hienon, uudenkarhean ja kiiltävän mersun vieressä, kun auton omistaja asteli paikalle puku päällä.
Mies: Eiköhän me voida unohtaa tuo lappu, ku mä nyt tulin paikalle.
Lappu-Liisa: Ei me kyllä valitettavasti voida, koska toi sun parkkilappus on vanhentunut jo yli tunti sitten.
Mies: Ootteko te ihan perusluonteeltanne kusipäitä, vai kuuluuko se toimenkuvaan?
Lappu-Liisa: Kyllä se taitaa toimenkuvaan kuulua. Jos ootat hetken, niin mä soitan mun pomolle ja kysyn siltä. (Tässä vaiheessa Ele hykerteli pukumiehen naurettavan pöllämystyneelle ilmeelle)
Mies: Mitä jos valitan?
Lappu-Liisa kaivaa kameran, nappaa kuvan auton etulasissa olleesta lapusta ja laittaa kameran takaisin taskuun.
Lappu-Liisa: Senkun valitat, mulla on valokuva, josta näkyy toi lappu ja oikea kellonaika. Että herra on hyvä ja nousee autoon. Mulla on vielä paljon töitä, koska tollaset sunlaiset ihmiset ei kertakaikkiaan tajua näitä parkkeerausohjeita
Mies: Mitä toi nyt tarkotti? Keräätkö jotain kesälomarahastoa näillä rahoilla.
Lappu-Liisa: Joo-o, ja tätä menoa myös joulua Bahamalla.
(Noin se keskustelu suurinpiirtein meni.. Ele ei muista sanatarkasti) Tämän jälkeen pukumies keräsi itsensä, nousi autoon ja kaasutti pois. Parkki-Pirkko jatkoi rauhallista käyskentelyään.
Ele on itse elämässään saanut yhden parkkisakon. Se pänni. Mutta maksoin sen 35 euroa mukisematta ja opin olemaan parkkeeraamatta siihen paikkaan. Lappu-Liisat ovat tämän päivän käytösopettajia sekä myös ehkä yksi terveydelle parhaan työn omaavista työntekijöistä. Ele ei näe mitään vikaa siinä, että saa päivät kävellä keskustaa ympäriinsä ja kirjoitella lappuja. Alkukantaista vihaa tätä ammattiryhmää kohtaan Ele EI YMMÄRRÄ. Ei kukaan vihaa poliiseja niin paljon, kuin Parkki-Pirkkoja. Ja poliisi todennäköisesti kirjoittaa isommat sakot tarpeen tullen, kuin Parkki-Pirkko.
Tottahan on, että tämä kyseinen ammattiryhmä ei suuren yleisön edessä todellakaan ole mitenkään rakastettu tai edes hyväksytty. Mutta hei, jos jokainen pukumies ja teinikuski saisi parkkeerata juuri niinkuin tykkää, niin meillä olisi niin sanotusti piru merrassa.
Joten kolminkertainen huraa! -huuto tälle upealle työläisporukalle. Arvostan teitä! Jaksamisesta, vittuilun kestämisestä, raivostuttavan värisen työasun pitämisestä ja yleisestä asenteesta omaa ammattia kohtaan 9+.
Aiheen tähän kirjoitukseen antoi viime viikolla Hämeenlinnan torin välittömässä läheisyydessä tapahtunut päivänpiristys, jonka seurauksena Parkki-Pirkot nousivat Elen arvoasteikolla runsaasti ylöspäin. Parkki-Pirkko kirjoitti sakkolappua hienon, uudenkarhean ja kiiltävän mersun vieressä, kun auton omistaja asteli paikalle puku päällä.
Mies: Eiköhän me voida unohtaa tuo lappu, ku mä nyt tulin paikalle.
Lappu-Liisa: Ei me kyllä valitettavasti voida, koska toi sun parkkilappus on vanhentunut jo yli tunti sitten.
Mies: Ootteko te ihan perusluonteeltanne kusipäitä, vai kuuluuko se toimenkuvaan?
Lappu-Liisa: Kyllä se taitaa toimenkuvaan kuulua. Jos ootat hetken, niin mä soitan mun pomolle ja kysyn siltä. (Tässä vaiheessa Ele hykerteli pukumiehen naurettavan pöllämystyneelle ilmeelle)
Mies: Mitä jos valitan?
Lappu-Liisa kaivaa kameran, nappaa kuvan auton etulasissa olleesta lapusta ja laittaa kameran takaisin taskuun.
Lappu-Liisa: Senkun valitat, mulla on valokuva, josta näkyy toi lappu ja oikea kellonaika. Että herra on hyvä ja nousee autoon. Mulla on vielä paljon töitä, koska tollaset sunlaiset ihmiset ei kertakaikkiaan tajua näitä parkkeerausohjeita
Mies: Mitä toi nyt tarkotti? Keräätkö jotain kesälomarahastoa näillä rahoilla.
Lappu-Liisa: Joo-o, ja tätä menoa myös joulua Bahamalla.
(Noin se keskustelu suurinpiirtein meni.. Ele ei muista sanatarkasti) Tämän jälkeen pukumies keräsi itsensä, nousi autoon ja kaasutti pois. Parkki-Pirkko jatkoi rauhallista käyskentelyään.
Ele on itse elämässään saanut yhden parkkisakon. Se pänni. Mutta maksoin sen 35 euroa mukisematta ja opin olemaan parkkeeraamatta siihen paikkaan. Lappu-Liisat ovat tämän päivän käytösopettajia sekä myös ehkä yksi terveydelle parhaan työn omaavista työntekijöistä. Ele ei näe mitään vikaa siinä, että saa päivät kävellä keskustaa ympäriinsä ja kirjoitella lappuja. Alkukantaista vihaa tätä ammattiryhmää kohtaan Ele EI YMMÄRRÄ. Ei kukaan vihaa poliiseja niin paljon, kuin Parkki-Pirkkoja. Ja poliisi todennäköisesti kirjoittaa isommat sakot tarpeen tullen, kuin Parkki-Pirkko.
Tottahan on, että tämä kyseinen ammattiryhmä ei suuren yleisön edessä todellakaan ole mitenkään rakastettu tai edes hyväksytty. Mutta hei, jos jokainen pukumies ja teinikuski saisi parkkeerata juuri niinkuin tykkää, niin meillä olisi niin sanotusti piru merrassa.
Joten kolminkertainen huraa! -huuto tälle upealle työläisporukalle. Arvostan teitä! Jaksamisesta, vittuilun kestämisestä, raivostuttavan värisen työasun pitämisestä ja yleisestä asenteesta omaa ammattia kohtaan 9+.
Subscribe to:
Comments (Atom)