Kesäloma 2008

Viime viikolla Ele oli onnellinen. Elellä oli kesäloma! Edellisen kerran virallisella kesälomalla Ele oli vuonna 1998. Vuodesta 1999 eteenpäin Ele on ollut kesät kesätöissä. Joten odotukset tälle neljän päivän kesälomalle olivat, noh, kohtalaisen vaativat.

Kesäloma alkoi tiistaina. Tiistain Ele suoritti kotihommia. Todella tylsää, ei siitä sen enempää. Illalla Ele nautti TawastBankin vadelma-sangriasta. Nam, kesälomafiilis alkoi jyrätä...

Keskiviikkona Ele pakkasi itsensä, ystävänsä ja kummipoikansa autoon ja suuntasi kohti Kirkkonummea. Kirkkonummella asustaa ystävä aviopuolisonsa ja kahden lapsen kanssa. Puhuttiin lapsista. Oli mukavaa. Illalla alkoi, Elen mielestä kesälomaan kuuluva, kesälomamatka. Se alkoi Hämeenlinnan rautatieasemalta ja suuntasi ensimmäisenä Tampereelle. Suvilaivassa nautittu tumma olut sai Elen rentoutumaan siinä määrin, että kesälomalaiselle ominainen hömelö virne pääsi pilkahtamaan. Tämän jälkeen oli aika nousta kesälomalle kuljettavaan kuljetusvälineistöön, asuntoautoon. Kuskina toimi Elen isä ja ensimmäinen etappi ja yöpymispaikak oli Kalkunkulmassa. Elen isi heitti (jälleen) vitsin:
- Miksi Tampereella on Kalkun kaupunginosa??
- Koska muuten Tampere olisi kalkutta... hehe.

Torstaiaamuna heräsimme ja suuntasimme shoppailemaan Tampereen keskustaan. Kengät, takki, sukkia, päänsärkylääkettä, desinfioimisainetta, vessapaperia, Jägermeisteria, mehua, shampoota, muovisia snapsilaseja... Tämän kaiken shoppailun jälkeen Ele ja isi uupuivat ja siirtyivät Nokian välittömään läheisyyteen. Tarkoitus oli siirtyä asuntoautolla Nokialla asuvien tuttavien pihaan, josta mukaan lähtisi lisää porukkaa. Aikataulujen sopimattomuudesta johtuen Ele ja isä lopettivat ajamisen, siirtyivät Iisopin alakerrassa olevan Neliapilan biljardipöydän ja oluthanojen ääreen. Siltä paikalta meidät ja auto noudettiin muutaman tunnin jälkeen. Söimme, pakkasimme autoa hieman lisää ja lähdimme suuntaamaan kohti Poria. Perillä löimme auton parkkiin (jälleen) tuttujen pihaan, avasimme markiisin ja aloitimme rilluttelun. Lopulta nauru hyytyi ja porukka väsähti. Emme saaneet isin päätä käännettyä viereisen pellon viljastakaan. Tappelu olisi tullut, jollei Nukku-Matti olisi viekoitellut. Edessä oli kuuma, erilaisten eläinten äänten täyttämä ja pahan hajuinen (viisi ihmistä asuntoautossa) yö.

Perjantai-aamu valkeni aurinkoisena, lämpöisenä ja odottavaisena. Heti herättyään Ele pulahti Kokemäenjokeen ja virkistäytyi kunnon aamu-uinnilla. Luksusta! Pakollisten heräilyjen, hiusten laiton, syömisen ymsyms jälkeen suuntasimme jalan kohti Porin Jazzkatua. Kävimme syömässä, näimme Sinnemäen ja siirryimme terassille. Siinä nautiskelimme elämästä siihen asti, kun Elen veli Honales ja veljen avovaimo Hortonomi (koita sanoa viisi kertaa nopeasti!) saapuivat paikalle. Taksi lennosta ja kamat autoon, piknik-kamat kantoon ja kohti Kirjurinluotoa. Paikat saatiin juu, mutta lavasta ei hajuakaan. Ilmeisesti ne muutama kymmenen tuhatta ihmistä oli tulleet ennen meitä juuri siitä syystä. Eli siis nähdäkseen lavan. Ei se kuitenkaan menoa haitannut. Santanan tahtiin, auringon paistaessa ja Heinäluoman istuessa viereisellä viltillä söimme, joimme, keskustelimme ja ihailimme Santanan sulosointuista kitaraa. Plussaa Kirjurinluodolla olleille festarivessoille, jotka olivat siis ihan oikein kunnon pönttöjä. Ja siistejä. Ja paperiakin oli. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, samoin Santanan tilu-liluttelu. Otimme tavarat kokoon, porukan kokoon ja lähdille kohti residenssiämme. Diplomi-insinööri, insinööri ja teknikko myös kokosivat teltan. Se oli hauskaa se. Onneksi porukassa oli teknikko, koska muuten mukana ollut "sisäisellä jalkapumpulla toimiva" makuupatja olisi jäänyt ohuenlaiseksi. Osa väsähti ja meni nukkumaan. Osa (Ele included) lähti kohti Jazz katua. Ilta meni mitä rattoisammin ja vieno hymy naamalla lopulta päädyimme unten maille.

Lauantaiaamuna heräsimme, uimme, söimme ja pakkasimme tavarat. Hieman heikon olon siivittelemänä alkoi matka Nokian kautta Tampereelle. Elellä oli treffit. Tai siis piti olla. Ele myöhästyi itsestään riippumattomista syistä. Pahoitteluni siitä. Universumihan tietää, että Ele ei ikinä myöhästy, jos se on hänestä itsestään kiinni. Noh, vaikkei treffejä ollutkaan oli Elellä varsin rento tunnelma Honaleksen, Hortonomin ja isin kanssa Iron Maidenin keikalla. Torneista paukahtanut "2 minutes to midnight" aloitti aivan korvia huumavan hittiputken! Ja kyseessä tosiaan oli korvia huumaava. Ele ihmettelee, jos korvatulpattomat eivät saaneet kuulovaurioita. Bruce vaihteli vaatteita ehkä useammin kuin Britney yhden keikan aikana, tästä plussaa! Samoin plussaa myös upeasta valoshowsta ja spiikeistä. Esimerkiksi spiikki vanhasta merimiehestä ja albatrossista (oh, that is not an albatross. That is a seagull. Well, I'm sorry about that but the seagull was much cheaper than a real albatross. Think how hard it was to train the seagull to fly over the stadium exactly at the right time.) kutkutti Elen mieltä. Rokkisetä olikin hauska mies. Potin räjäytti lopulta "Fear of the Dark" ja "Run to the Hills". Fiilis oli katossa ja stadionilla se katto on korkealla! Viimeisen kappaleen jälkeen alkanut huutometeli, taputus, kiljunta, tömistys, vislaus ja kaikenlainen muu äänen tuottaminen kuului luultavasti Lempäälään asti. Ainakin. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, samoin myös Iron Maidenin Ratinan keikka.

Lauantaiyönä Ele istui omalla sohvalla. Keikkafiilis oli hiipunut ja tilalle oli tullut alkava epätoivo maanantaina jälleen jatkuvasta raadannasta. Ei voi muuta. Se täytyy myöntää, että kivaa oli! Ja riemulla Ele odottaa ja suunnittelee kesää 2009 ja neljän viikon (!) kesälomaa.

Kesäloma-arvostelu 9
Santana 6
Iron Maiden 9