Uutena kriitikkona Markku aloittaa pelonsekaisin tuntein ensimmäisen arvostelunsa kirjoittamisen. Läpi kevään VR:n palveluita suosineena, päätin ottaa ruodittavaksi suomalaiset konduktöörit eli konnarit.

VR:n sivuilla kerrotaan, että konduktööriltä edellytetään kykyä selviytyä sujuvasti asiakaspalvelutilanteissa. Lisäys "Tärkeä valintakriteeri on myös hyvä yleisterveys, erityisesti hyvä kuulo, näkö sekä värinäkö." huvittaa kriitikkoa itseään, joka ei kuitenkaan tyydy vaatimuksissaan näin vähään.

Hyväntuuulisuus on konnarin ykkösominaisuus. Kriitikko on mieltynyt vihelteleviin, laulaviin ja nauravaisiin konnareihin, joihin Suomessa junalla matkustaessaan törmää silloin tällöin. Erityisen miellyttäviä ovat ne konnarit, jotka jäävät lipuntarkistusmatkallaan rapsuttamaan eläinosaston Misseä ja Rekkua tai jututtuvat junan pienimpiä matkustajia. Kriitikon mieleen on painunut tilanne InterCitystä, jossa lapsimatkustaja pysäytti ties monennen kerran junan käytävällä konduktöörin, joka kysyi tältä jo tuttavallisesti "No mitä sä vielä multa haluat?". Kouvolan huumorikonduktööri ryösti kerran kriitikon teini-ikäisen ystävän junalipun asemalla ja väitti toiselle konduktöörille ettei tällä ole lippua. Ystävä ja toinen konduktööri olivat yhtä suuren hämmennyksen vallassa, kun huumorikonnari kaivoi lipun taskustaan ja nauroi: "Hehhe, se onkin mulla!"

Hyväntuulisuus VR:n junassa ei ole kuitenkaan tae. Noin kuukausi sitten Peltsi pohdiskeli Yle-x:n aamussa, että kuuluuko jokaisessa kaupassa työskennellä "vakio-kyrsä", joka on aina suupielet alaspäin ja elimet otsassa. Tätä myös Markku mietti tuota radiolähetystä kuunnellessan ja totesi että myös VR:llä on omat vakio-kyrsänsä. "Lappeenrannasta tulee aika paljon porukkaa, ettei kannata hirveesti nukkua siinä", "Meillä ei oo koskaan käyny elektroni eikä käy edelleenkään" ja "sun koiralla pitää kans olla lippu", ovat kommentteja, jotka on todistetusti mahdollista sanoa myös mukavalla äänensävyllä.

Konduktöörien ulkonäöllä on oma viihdyttävyysaspektinsa. Rastapäinen konnari, takatukkakonnari ja yksinkertaisesti äärimmäisen komea konnari ovat lisänneet Markun junaviihtyvyyttä suuresti. Myös naiskonduktöörit ovat lisääntyneet. Erikoisesti kriitikon mieleen on jäänyt punahiuksinen uljasryhtinen konnari, joka vihelsi Kouvolan asemalla pilliin. Vanhanaikaisesta ja viehättävästä pillistä lisäpisteitä!

Jokaisella konduktöörillä vaikuttaisi olevan erikseen palvelu-minä ja kuuluttaja-minä. Hyvä kuuluttuja on hauska joko tahattomasti tai tahallaan. Helmikuun lumipyryjen aikaan Savonlinna-Parikkala välillä kuulutti maansamyynyt huokaileva konduktööri. "hmhmhmh..nyt on sellainen tilanne että...hmhmhmhmh..kiskoilla on...hmhm..niin paljon lunta että..hmhm.." Väsyneitä ja palelevia matkustajia tämä minuutteja kestänyt kuulutus saattoi ajaa yhä syvempään horrostilaan, mutta Markkua se nauratti.

Markku on valinnut konnari-suosikikseen Vr:n hyväntuulisen ja reippaan nuoren miehen, joka on innokas puhuja sekä kuuluttelija ja homo. Seksuaalivähemmistö-fanina Markku antaa lisäpisteitä tällaisista ominaisuuksista. Tämä superkonnari liikkuu käytävillä lannetaan keinutellen ja ilmoittaa matkustajalle henkilökohtaisesti mille raiteelle juna saapuu ja miltä raiteelta vaihtojuna lähtee. Hän kuuluttaa useita kertoja matkan aikana kertoakseen asiakkaille kuinka tervetulleita he ovat, mitä kautta matka kulkee ja kiittää syvästi matkan päätyttyä. "Ja muistuttaakseni vielä vaihtoyhteyksistä, eli ne menevät raiteilta..." Näiden kuulutusten päälle matkustajat kuulevat vielä perinteikkäät nauhakuulutukset, joissa kerrotaan mistä vaihtoyhteydet kulkevat ja kiitetään kaikkia matkustajia.

Junapilli, tyylikonnarit,huumorikonnarit ja homokonnari miinus vakiokyrsät ja mitäänsanomattomat konnarit. Arvosana 7