Tänään Rex ei ole kovin kriittisellä tuulella. Nuutunut kriitikko vietti Finlaysonin alueella järjestetyssä Päivä Tampereella 1918 -tapahtumassa neljä tuntia ja tyytyy toteamaan, että se oli onnistunut.
Kulkuetta ja eläviä tauluja oli saapunut ihmettelemään sankka joukko tamperelaisia ja ilmeisesti hiukan muitakin. Tunnelma oli rauhallinen ja arvokas, monet kuvailivat sitä myös liikuttuneeksi. Sisällissodan erilaiset ihmiskohtalot poikiaan etsivistä äideistä lapsisotilaisiin, arvokkaisiin sotaherroihin ja agitaattoreihin oli totetutettu huolellisesti. Hovimäki-typpinen kankea epookki oli poissa eikä ylilyöntejä ollut. Erityisesti perunankuoret, tykit, kärryt ja hevoset toivat oikeanlaista tunnelmaa. Parhaiten mieleen jäivät ase ohimolla seissyt sotilas, kenttäoikeusasetelma ja hauenpäitä kahminut pari.
Ihmisten puheita päivän mittaan korva tarkkana kuunnellut Rex sai kuulla lukuisia omakohtaisia kertomuksia sotatapahtumista ja myös useita absoluuttisia totuuksia sisällissodan kulusta. Kriitikko löysi itsensä monta kertaa ihmettelemästä sitä vaikeatajuista tosiseikkaa, että vielä on olemassa henkilöitä, jotka todistivat näkemiämme kohtauksia tosielämässä. Mielessä pyörivät myös sellaiset kepeät kysymykset kuin mitä historia on, mitä menneisyys on, keitä me olemme, kuka minä olen. Se oli mitä ilmeisimmin myös tapahtuman tarkoitus.
Arvosanaksi annan 8. Kuvat ovat kriitikon omia. Ihailkaa.
1 comment:
Hienoja kuvia! kiva että kommentoit tapahtumaa, itse unohdin kulkueen, ja nyt v*******.
Post a Comment