Prinsessapäiväkirjat 2

Mökkeilyn uuvuttama kriitikko käväisi eilen illalla Makuunissa ja viettikin hyllyjen välissä noin 45 minuuttia. Käytyään läpi lähes koko vuokraamon valikoiman, Rex poistui kotiinsa Prinsessapäiväkirjat 2 -dvd:n kera.
Rex katsoi elokuvan ja kaikki ekstrat, mukaan lukien elokuvan kokonaan uudelleen ohjaajan ja Julie Andrewsin kommenttiraidan kanssa. Useasti oli pakko todeta, että elokuva oli aivan käsittämätön kokonaisuus. On vaikea sanoa, kuinka pitkälti se on pohjateoksen ansiota, koska se on (vielä) Rexiltä lukematta.

Ensimmäisessä osassa tavallinen amerikkalaistyttö sai kuulla olevansa prinsessa ja alkoi valmentautua roolia varten. Tässä toisessa yliopistosta valmistunut Mia palaa hallitsemaan kuvitteellista kotimaatansa Genoviaa. Koska hallituksessa kieroillaan, täytyy Mian mennä naimisiin 30 päivän kuluessa pitääkseen asemansa kuningattarena. Paikalle ilmaantuu röyhkeä ja sanavalmis hurmurimies ja nössö aatelinen. Jatko-osassa nähdään myös liuta ykkösosan hahmoja.

Rex katsoi Prinsessapäiväkirjat aikanaan elokuvissa, koska on hartaan ihastunut Julie Andrewsiin. Ensimmäinen ei ollut asenteiltaan ja arvoiltaan näin sekava, tai sitten kriitikko muistaa aivan väärin. Varsinkin kommenttiraidalla ohjaaja Marshall korostaa elokuvan olleen tehty nimenomaan lapsille ja Disney-elokuvana sen arvomaailmasta oltiin hyvin tarkkoja.

Ensimmäinen hämmästyksen kohde oli eurooppalainen feikkivaltio Genovia. Hovin miesten asut ovat keskiaikaisia ja linnan salakäytävien(kyllä) freskot jäljittelevät bysanttilaista tyyliä. Maassa puhutaan lukuisia eurooppalaisia kieliä ja alamaiset käyvät kertomassa huolistaan kuningattarelle tuoden mukanaan erilaisia maaseudun tuotteita. Aivan järjetöntä.

Rexin kulmakarvan sai nousemaan myös se, että yksi prinssikandidaateista oli homo. Aika paljon on tapahtunut Disneylläkin lyhyessä ajassa. Elokuvan perussanoma oli se, että jokainen voi olla prinsessa. Tästä Rex on hiukan eri mieltä. Kaikki eivät voi olla prinsessoja.

Elokuvassa oli valtavasti hahmoja ja paljon hyviä näyttelijöitä. Anne Hathaway piti elokuvaa kasassa luontevasti taitaen lajityypin vaatimukset. Julie Andrews olisi saanut olla edellisen elokuvan tapaan hiukan tiukempi. John Rhys-Davies oli hyvä konna ja etenkin brittiläistä sulhasta näytellyt kukalie teki osansa todella taitavasti. Näyttelijät tekivät ammattitaidolla ja positiivisella perusvireellä elokuvasta edes joten kuten katsottavan.

Mukana oli myös aidosti naurattaneita repliikkejä ja sellaisia pieniä vitsejä tai slapstick-tyylisiä kohelluksia, jotka erottuivat kaikkien kissojen, koirien, jalokivien, kellyclarksoneiden ja itsetuntoselityksen keskeltä. Kommenttiraidasta selvisi, että lähestulkoon jokainen niistä oli ohjaajan oma, käsikirjoitukseen kuulumaton lisä. Että näin.

Prinsessapäiväkirjat 2 näyttää havainnollisesti aikamme kaupallisen lastenelokuvan trendejä ja ideaaleja ja sen sellaisia. Katsokaa se. Bonuksena Julie Andrews laulaa viisi nuottia. Arvosana 2.

Suomen ravintolaketjut

Heipsan alla nya passagerare!
Sain huomautuksen, etten ole kirjoitellut tänne vähään aikaan. Joten tässä nyt tulee. Ensin tarkoituksena oli arvostella Memphisin (kuulemma) uusi menu, mutta sitten muutin mieleni. Minua alkoi ärsyttää. Tajusin, että menu on samanlainen kuin lähes millä tahansa suomalaisella ketjuravintolalla. Burgereita, burgereita, burgereita. Pari kana- ja pari lihavaihtoehtoa ja yksi vege vaihtoehto. Sitten on pizzaa tai/ja pastaa. Kenties burritoja ja wrapeja. Ja kaiken kanssa ranskalaisia- tai tikkuperunoita. Alkaa tosissaan kyllästyttää! Toki vaihtoehtoina ovat etniset paikat. Kiinalaisia ja intialaisia ravintoloita on (luojan kiitos) ihan mukavasti joka puolella Suomea.
Mutta mutta.
Mikä järki siinä on, että kaikilla ketjuilla on samat ruoat?? Memphis, Pancho villa, Amarillo, Chico´s.. lista on loputon. Monet ei-ketjutkin ovat alkaneet käyttää samanlaista menua pienillä variaatioilla. Joissain on esim. myös grilli- ja parilaruokia. Mikä hel****n burger-buumi nyt on meneillään?? Retun kotikaupungissakin, Rovaniemellä, keskihintaisia (10 -20€) aterioita myyvistä ravintoloista suurin osa on burger-wrap-osastoa. Comico, Amarillo, Wingston, Rocktaurant.. Keksikää nyt jotain muuta! Retu ainakin nauttisi pataruoasta ja riisistä tai erilaisista kalaruoista. Ruokalajeja kyllä riittää.
Sen vielä haluan sanoa, ettei burgereissa sinänsä ole mitään vikaa ja ne ovat usein erittäin maukkaita, mutta miksi niin monet ketjut tekevät niitä?? Mielestäni nyt olisi korkea aika uudenlaiselle ketjulle, jonka listalla ei ole purilaisen purilaista, ja hintahaarukka olisi kuitenkin opiskelijan kukkarollekin sopiva. Sinne Retu menisi. Ja pakottaisi ystävänsä mukaan.

Kaija Koo, Sirkus Hämeenlinna

Öiset terveiset, hyvät lukijat!

Viime perjantaina 11.4. Rex ystävineen suuntasi Hämeenlinnan johtavaan keikkaparatiisiin (viittaus aiempaan arvosteluun), jossa esiintyi tällä kertaa Kaija Koo. Toisin kuin Kauko, Kaija oli myynyt ravintolan huomattavan täyteen, ja ulkona oli jopa jonoa.

Kaija on pitänyt hyvin pintansa 90-luvun puoliväliin sijoittuvien huippuvuosiensa jälkeenkin. Nyt on jo meneillään jonkinlainen nostalgiavaihe. Paikalle oli kokoontunut selvästi Kaijan tuotantoa yhä aktiivisesti kuuntelevaa vanhempaa väkeä ja sitä kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen ikävuoden välillä huitelevaa porukkaa, joka tutustui Kaijaan lapsuudessaan. Myös Rex lukeutuu tähän ryhmään. Kaija Koo ja Neon 2 olivat Rexin ensimmäiset c-kasetit. Kaija on kuuntelussa yhä, Neon 2 hiukan harvemmin.

Keikalla kuultiin ainakin Viimeinen lento, Hei milloin hanat aukeaa, Tule lähemmäs beibi, Tinakenkätyttö, Tuulikello, Vedet virtailee ja Minun tuulessa soi. Encorena riemastutti tutusti Kuka keksi rakkauden. Rexin tietolähteiden mukaan Risto Asikainen on soittanut kitaraosiot yöllä kännissä studiossa Moonligt shadow'ta tapaillen. Kännissä oli myös kriitikkomme, joka ei pysty arvioimaan fiksusti kovinkaan montaa asiaa keikasta. Yleisö tunsi Kaijan materiaalin hyvin ja lauloi kuuluvasti mukana.

Suuri miinus oli jälleen (Rex ei ollut keikalla ensimmäistä kertaa) täydellistä tyylitajuttomuutta osoittanut toinen encorevalinta: Tahdon rakastella sinua. Yleisö huusi ja toivoi useita Kaija Kokkolan omia biisejä (Rex seurueineen huusi vain "Kokkola!"), joita olisi ollut jäljellä runsaasti. Kaija bändeineen veti kuitenkin aivan kammottavan tulkinnan rasittavasta biisistä.

Keikan jälkeen kriitikko ryntäsi lavalle hakemaan artistin nimmaria, penkoi laukkunsa sisällön lattialle etsiessään kynää ja tajusi vasta nimmari kädessään, että lompakkoa ei ole missään. Tällä välin yksi juhlijoista lensi kasvot edellä lasinsiruihin aukaisten polvensa ja kätensä. Sirkuksesta poistuttiin lompakotta ja verta vuotaen.

Arvosanaksi annan 6. Lompakko löytyi seuraavana päivänä, kiitos ystävälliselle henkilökunnalle.

Päivä Tampereella 1918

Tänään Rex ei ole kovin kriittisellä tuulella. Nuutunut kriitikko vietti Finlaysonin alueella järjestetyssä Päivä Tampereella 1918 -tapahtumassa neljä tuntia ja tyytyy toteamaan, että se oli onnistunut.

Kulkuetta ja eläviä tauluja oli saapunut ihmettelemään sankka joukko tamperelaisia ja ilmeisesti hiukan muitakin. Tunnelma oli rauhallinen ja arvokas, monet kuvailivat sitä myös liikuttuneeksi. Sisällissodan erilaiset ihmiskohtalot poikiaan etsivistä äideistä lapsisotilaisiin, arvokkaisiin sotaherroihin ja agitaattoreihin oli totetutettu huolellisesti. Hovimäki-typpinen kankea epookki oli poissa eikä ylilyöntejä ollut. Erityisesti perunankuoret, tykit, kärryt ja hevoset toivat oikeanlaista tunnelmaa. Parhaiten mieleen jäivät ase ohimolla seissyt sotilas, kenttäoikeusasetelma ja hauenpäitä kahminut pari.

Ihmisten puheita päivän mittaan korva tarkkana kuunnellut Rex sai kuulla lukuisia omakohtaisia kertomuksia sotatapahtumista ja myös useita absoluuttisia totuuksia sisällissodan kulusta. Kriitikko löysi itsensä monta kertaa ihmettelemästä sitä vaikeatajuista tosiseikkaa, että vielä on olemassa henkilöitä, jotka todistivat näkemiämme kohtauksia tosielämässä. Mielessä pyörivät myös sellaiset kepeät kysymykset kuin mitä historia on, mitä menneisyys on, keitä me olemme, kuka minä olen. Se oli mitä ilmeisimmin myös tapahtuman tarkoitus.
Arvosanaksi annan 8. Kuvat ovat kriitikon omia. Ihailkaa.

Kauko Röyhkä ja Riku Mattila, Sirkus

Kauko Röyhkä ja Riku Mattila päättivät uuden levynsä ympärille tehdyn kiertueensa Hämeenlinnan Sirkukseen viime perjantaina. Jonkinlaisena artistin helvettinä tunnettu Hämeenlinna ei tarjonnut kovin euforista päätöstä loppuunmyytyjä keikkoja ja suorastaan ylistäviä arvosteluja keränneelle kiertueelle.

Paikalla oli lähinnä keski-ikäisiä musiikinystäviä, eikä eturivissä ollut tungosta. Loppuvaiheessa vapautuneeksi päihtynyt kuulijakunta tanssahteli villisti ja intoutui huutamaan ilmeisesti sitä ainoaa tuttua biisiä: Paska kaupunki. Tällaiset seikat hiukan hävettivät ja ärsyttivät arvostelijaa, varsinkin kun Kaukon ja Mattilan yhteiskeikka uudella kokoonpanolla oli todella toimiva.
Kauko kuitenkin vaikutti hyväntuuliselta ja repeili aina silloin tällöin katsoessaan bändiin päin. Loppukommentissa "Oli mahtavaa soittaa teille" olin huomaavinani pientä sarkasmia. Rexin keikka alkoi ihanasti, kun Romantiikka-biisin intron aikana artisti vastasi tämän ujoon tervehdykseen kameran takaa.

Kaikki uuden levyn kappaleet olivat onnistuneita myös livenä. Parhaiten jäi mieleen Röyhkän useasti levyn teemakappaleeksi nostama Kaikki menee hyvin kun olet nuori. Vaikka normaalisti inhoan "kesäbiisi, kesämeininki, kesäfiilis, kesäkengät" -paskaa, toivoisin todella kuulevani tämän kappaleen ensi kesän festareilla.

Vanhoista tuotoksista kuultiin Lauralle, Talo meren rannalla, Observatorion mäellä, Diskodatsun, Nivelet ja Maa on voimaa. Nivelet on Rexin mielestä yksi maailman hienoimmista kappaleista ja sen takia keikalle oli myös lähdetty. Kauko sekoili ensimmäisen säkeistön lopun ja muutenkin alkupäässä settiä soitettu toivelaulu meni jonkinlaisessa huumassa ohi korvien. Setin kohokohdaksi kohosi uskomattomaksi livebiisiksi osoittautunut Maa on voimaa, jossa maestro soitti tamburiinia (hyvin söpöä).

Ja viimeisenä kuultiin sitten se Paska kaupunki, jonka aikana hurmaava skin head -tyylinen nuori mies yritti saada Rexiä tanssaamaan. Vastaukseksi saattoi vain yhtyä Kaukoon: "Nyt ruopataan pohjamutaa tosi syvältä..."

Ei unohtumatonta mutta ihanaa silti. Arvosana 8.

Hei vain!
Arvostelussa pitkästä aikaa päivän sää.
Sää on ollut viime päivinä varsin onnistunut. Kuin tilauksesta aurinkoiset tunnit ovat saapuneet juuri nyt, kun Rexillä on aikaa oleilla ulkona tai parvekkeella niin kauan kuin sielu sietää. Ainoana miinuksena voidaan pitää pölyä, joka ärsyttää silmiä ja hengitysteitä ihan tosissaan. Rex voi vain kuvitella, miltä allergikosta tuntuu, kun rautaisella elimistöllä varustettua kriitikkoakin ahdistaa ajoittain.
Valoisat illat kutsuvat notkumaan ulos. Hyppynarut esille ja oluet pussiin. Tyylitietoinen nuoriso istuu jalkakäytävän reunalla ja laahustaa kotiin, pubiin tai elokuviin. Kauko sen tiesi: "Se on tää paniikin tunne ja se tulee joka kevät!"
Arvosana 9.