Hopeanuoli marathon 11.5.07

Edes hetkellinen paluu lapsuuteen on virkistävä. Tämän koin viime perjantaina, kun ensimmäisen Hopeanuoli -elokuvan (VHS, luonnollisesti) alkutunnari pyörähti pienestä, mutta sitäkin tehokkaammasta kombi-TV:stä. "Poochi sai pentuja. Yksi niistä on tiikerinraitainen" JIPPIKAYEE!! Mikä fiilis!! Flashbackit kesistä Kuortaneella serkun ja veljen kanssa Hopeanuolta fanaattisesti tuijottaen olivat viedä mennessään... Kumman paljon niistä elokuvista jopa muisti! Kommentteja, kohtauksia, biisejä, henkilöitä... Kieltämättä iän kertymisen myötä menetetty viattomuus ja saavutettu ironisuus hieman häiritsi totaalista huumaa. Jatkuva idioottimainen toistelu ja "minä tapan sinut"/"me tapamme teidät"/"minä tapan teidät"/"jne" -huutelu sai välillä totaalisen hervottomia piirteitä. Mutta imu elokuvissa toimii edelleen, vaikka testiryhmä hieman kesken väsähtikin... Kokonaisarvosana 9½ Suosittelen lämpimästi kaikille joskus aikoinaan Hopeanuolista pitäneelle koko elokuvasarjan uudelleen katsomista! "Minusta tulee maailman paras karhukoira"

Vana Tallinn liköör

Vana Tallinn onnistuu siinä, missä moni likööri epäonnistuu. Se yhdistää hienolla tavalla makeuden ja alkoholin kitkeryyden. Maku ei ole kuitenkaan vähääkään ällö tai puistattava. Suuhun jää eriomainen, miellyttävä jälkimaku, jonka tarkempi analysointi on hankalaa. Maku on hiukan piparkakkumainen ja karamellinen. Alkoholin tuntu on juuri sopivan voimakas. Myös pullon ulkoasu on kohdallaan. Vanhaa Tallinnaa kuvaava tyylitelty negatiivista positiiviksi vaihtuva alakuva on hieno, ja itse logon takaa voi hahmottaa raatihuoneen.

Myönnettäköön, että Rexin arvioon vaikuttavat kauniit muistot vapulta 2005 ja ne 1990-luvun lopun Tallinnan matkat, jolloin vanhempani istuivat Gnoomissa kahvien ja vana tallinnojen kanssa. Rexin lapsenkieli aavisteli jo tuolloin tykästyvänsä makuun vanhempana. Aika on nyt kypsä.

Arvosana 9.