Viime viikolla Ele oli onnellinen. Elellä oli kesäloma! Edellisen kerran virallisella kesälomalla Ele oli vuonna 1998. Vuodesta 1999 eteenpäin Ele on ollut kesät kesätöissä. Joten odotukset tälle neljän päivän kesälomalle olivat, noh, kohtalaisen vaativat.
Kesäloma alkoi tiistaina. Tiistain Ele suoritti kotihommia. Todella tylsää, ei siitä sen enempää. Illalla Ele nautti TawastBankin vadelma-sangriasta. Nam, kesälomafiilis alkoi jyrätä...
Keskiviikkona Ele pakkasi itsensä, ystävänsä ja kummipoikansa autoon ja suuntasi kohti Kirkkonummea. Kirkkonummella asustaa ystävä aviopuolisonsa ja kahden lapsen kanssa. Puhuttiin lapsista. Oli mukavaa. Illalla alkoi, Elen mielestä kesälomaan kuuluva, kesälomamatka. Se alkoi Hämeenlinnan rautatieasemalta ja suuntasi ensimmäisenä Tampereelle. Suvilaivassa nautittu tumma olut sai Elen rentoutumaan siinä määrin, että kesälomalaiselle ominainen hömelö virne pääsi pilkahtamaan. Tämän jälkeen oli aika nousta kesälomalle kuljettavaan kuljetusvälineistöön, asuntoautoon. Kuskina toimi Elen isä ja ensimmäinen etappi ja yöpymispaikak oli Kalkunkulmassa. Elen isi heitti (jälleen) vitsin:
- Miksi Tampereella on Kalkun kaupunginosa??
- Koska muuten Tampere olisi kalkutta... hehe.
Torstaiaamuna heräsimme ja suuntasimme shoppailemaan Tampereen keskustaan. Kengät, takki, sukkia, päänsärkylääkettä, desinfioimisainetta, vessapaperia, Jägermeisteria, mehua, shampoota, muovisia snapsilaseja... Tämän kaiken shoppailun jälkeen Ele ja isi uupuivat ja siirtyivät Nokian välittömään läheisyyteen. Tarkoitus oli siirtyä asuntoautolla Nokialla asuvien tuttavien pihaan, josta mukaan lähtisi lisää porukkaa. Aikataulujen sopimattomuudesta johtuen Ele ja isä lopettivat ajamisen, siirtyivät Iisopin alakerrassa olevan Neliapilan biljardipöydän ja oluthanojen ääreen. Siltä paikalta meidät ja auto noudettiin muutaman tunnin jälkeen. Söimme, pakkasimme autoa hieman lisää ja lähdimme suuntaamaan kohti Poria. Perillä löimme auton parkkiin (jälleen) tuttujen pihaan, avasimme markiisin ja aloitimme rilluttelun. Lopulta nauru hyytyi ja porukka väsähti. Emme saaneet isin päätä käännettyä viereisen pellon viljastakaan. Tappelu olisi tullut, jollei Nukku-Matti olisi viekoitellut. Edessä oli kuuma, erilaisten eläinten äänten täyttämä ja pahan hajuinen (viisi ihmistä asuntoautossa) yö.
Perjantai-aamu valkeni aurinkoisena, lämpöisenä ja odottavaisena. Heti herättyään Ele pulahti Kokemäenjokeen ja virkistäytyi kunnon aamu-uinnilla. Luksusta! Pakollisten heräilyjen, hiusten laiton, syömisen ymsyms jälkeen suuntasimme jalan kohti Porin Jazzkatua. Kävimme syömässä, näimme Sinnemäen ja siirryimme terassille. Siinä nautiskelimme elämästä siihen asti, kun Elen veli Honales ja veljen avovaimo Hortonomi (koita sanoa viisi kertaa nopeasti!) saapuivat paikalle. Taksi lennosta ja kamat autoon, piknik-kamat kantoon ja kohti Kirjurinluotoa. Paikat saatiin juu, mutta lavasta ei hajuakaan. Ilmeisesti ne muutama kymmenen tuhatta ihmistä oli tulleet ennen meitä juuri siitä syystä. Eli siis nähdäkseen lavan. Ei se kuitenkaan menoa haitannut. Santanan tahtiin, auringon paistaessa ja Heinäluoman istuessa viereisellä viltillä söimme, joimme, keskustelimme ja ihailimme Santanan sulosointuista kitaraa. Plussaa Kirjurinluodolla olleille festarivessoille, jotka olivat siis ihan oikein kunnon pönttöjä. Ja siistejä. Ja paperiakin oli. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, samoin Santanan tilu-liluttelu. Otimme tavarat kokoon, porukan kokoon ja lähdille kohti residenssiämme. Diplomi-insinööri, insinööri ja teknikko myös kokosivat teltan. Se oli hauskaa se. Onneksi porukassa oli teknikko, koska muuten mukana ollut "sisäisellä jalkapumpulla toimiva" makuupatja olisi jäänyt ohuenlaiseksi. Osa väsähti ja meni nukkumaan. Osa (Ele included) lähti kohti Jazz katua. Ilta meni mitä rattoisammin ja vieno hymy naamalla lopulta päädyimme unten maille.
Lauantaiaamuna heräsimme, uimme, söimme ja pakkasimme tavarat. Hieman heikon olon siivittelemänä alkoi matka Nokian kautta Tampereelle. Elellä oli treffit. Tai siis piti olla. Ele myöhästyi itsestään riippumattomista syistä. Pahoitteluni siitä. Universumihan tietää, että Ele ei ikinä myöhästy, jos se on hänestä itsestään kiinni. Noh, vaikkei treffejä ollutkaan oli Elellä varsin rento tunnelma Honaleksen, Hortonomin ja isin kanssa Iron Maidenin keikalla. Torneista paukahtanut "2 minutes to midnight" aloitti aivan korvia huumavan hittiputken! Ja kyseessä tosiaan oli korvia huumaava. Ele ihmettelee, jos korvatulpattomat eivät saaneet kuulovaurioita. Bruce vaihteli vaatteita ehkä useammin kuin Britney yhden keikan aikana, tästä plussaa! Samoin plussaa myös upeasta valoshowsta ja spiikeistä. Esimerkiksi spiikki vanhasta merimiehestä ja albatrossista (oh, that is not an albatross. That is a seagull. Well, I'm sorry about that but the seagull was much cheaper than a real albatross. Think how hard it was to train the seagull to fly over the stadium exactly at the right time.) kutkutti Elen mieltä. Rokkisetä olikin hauska mies. Potin räjäytti lopulta "Fear of the Dark" ja "Run to the Hills". Fiilis oli katossa ja stadionilla se katto on korkealla! Viimeisen kappaleen jälkeen alkanut huutometeli, taputus, kiljunta, tömistys, vislaus ja kaikenlainen muu äänen tuottaminen kuului luultavasti Lempäälään asti. Ainakin. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, samoin myös Iron Maidenin Ratinan keikka.
Lauantaiyönä Ele istui omalla sohvalla. Keikkafiilis oli hiipunut ja tilalle oli tullut alkava epätoivo maanantaina jälleen jatkuvasta raadannasta. Ei voi muuta. Se täytyy myöntää, että kivaa oli! Ja riemulla Ele odottaa ja suunnittelee kesää 2009 ja neljän viikon (!) kesälomaa.
Kesäloma-arvostelu 9
Santana 6
Iron Maiden 9
Thursday, July 24, 2008
Monday, July 14, 2008
Artistityyli Ruisrockissa
Pitkän tauon jälkeen Rex palaa bloginsa pariin. Rakkauden kesän vietäväksi joutunut kriitikko oli muutama viikko sitten ensimmäisillä festareilla, Turun perinteisessä Ruisrockissa. Arvostelussa artistien tähtityyli ja muut ulkomusiikilliset seikat. Aion sanoa vähän kaikista, joita näin.
Lauantai
1. Scandinavian music group
"..sen huonommin muistan kaiken muun" ja siinä oli koko Smg Rexin osalta. Terhillä taisi olla mustaa päällä. Ei arvosanaa.
2. Jonna Tervomaa
Jonna on tainnut ottaa permanentin, koska hiukset ovat jo pidemmän aikaa olleet samanlaisella villillä kiharalla. Ja mikäs siinä, kampaus pukee laulajaa paremmin kuin tämän vuosia suosima lyhyt malli. Jonna suosii myös housut ja hame -yhdistelmää, josta Rexille tulee mieleen vuosi 1999. Harmaan ja punaisen yhdistelmä oli väreiltään kaunis, mutta asu oli kyllä aika typerä muuten. Arvosana 3.
3. Risto
Riston solisti Risto Yli-Härsilä esiintyi tutusti kotoisassa raitapaidassa. Oma tyyli on löytynyt ja tukee hienosti yhtyeen musiikillista maailmaa. Tuli heti sellainen olo, että ai ristohan se siellä. Arvosana 7.
4. Cmx
Jos Jonna Tervomaa on viime vuosina hieman paaristunut, niin A. W. Yrjänä oli jo niin lähellä laulava lihapulla -osastoa, että monelta loksahti suu auki. Ilmeisesti Aki oli antanut periksi Porvoon ravintoloiden antimille ja jättänyt liikunnan pois. Kovasti joutui kaivamaan muistilokeroista sitä Yrjänää, joka esiintyi Rexin ensimmäisellä Cmx:n keikalla 2002. Ja aika turpea oli Halmkronakin.
No, ei se mitään, kilot pukevat miehiä yleensä ihan hyvin. Arvosana 4.
5. The Ark
Totuuden nimissä on myönnettävä, että Arkista muistijäljet jätti vain Ola Salo ja Abban Björnin näköinen apinamainen mutta sympaattinen kitaristi. Mutta Ola! Kuulemma Jesus Christ Superstaria varten parran kasvattanut Salo oli vaihtanut pöhöttyneen verestäväsilmäisen Marc Bolan glamrock -tyylin Bee Gees-henkiseen kokonaisuuteen. Ja kyllä se Olaa pukikin. Pitkästä aikaa Salo oli vitsikkäästi puoleensavetävä. Arvosana 9.
6. Him
Rex ei nähnyt lavalle eikä screenille. Ei yhdellä eikä kahdella silmällä. Ville Valolla oli pipo. Se on yleensä aika juntti asuste. Epävarma arvosana 3.
Sunnuntai
1.Yup
Yup oli paljon rokimpi kuin kriitikko muistikaan. Jarkko Martikainen näytti pidemmältä ja vähemmän hintelältä kuin yleensä, päällä oli liivi ja tukka oli hyvin. Arvosana 6.
2. Micragirls
Micragirls esiintyy yleensä mätsäävissä asuissa. Niin taisi olla nytkin, vaikka koko bändi ei näkynytkään Rexin paikkaan asti. Polkkatukat ja punaiset lyhyet kauluspaidat olivat tyylikkäät. Arvosana 7.
3. Ismo Alanko teholla
Ismolla ja Teholla oli täsmälleen samat asut kuin Pohjois-Karjala -konsertissa aiemmin kesällä. Ismolla siis liivi, kauluspaita ja sheriffintähti ja jotkut housutkin. Ei sykähdyttänyt kamalasti, muttei missään nimessä tyylitön valinta. Teho Majamäki sen sijaan inspiroi Rexiä kokonaisen asuvalinnan hankintaan. Kauniit vaatteet ihastuttivat jälleen. Vielä Rex ostaa huivin vyötärölle ja yhtä hienon löysän paidan kuin Teholla on. Arvosana Ismo 5, Teho 9.
4. Anna Järvinen
"Jokohan Marimekko lähettelee sille noita huiveja?" kysyi festariseuralainen keikan alussa. Kyllä, Anna Järvisellä oli jälleen sinivalkoinen huivi päässä. Muu asu oli melko koruton valkoinen yläosa ja farkut. Päällekkäin puettujen paitojen olkaimet putoilivat pitkin keikkaa ja hermostuneen oloinen laulaja nosteli niitä tuon tuosta. Tämä oli tosin juuri se Anna Järvinen, jota odotettiinkin. Mieletön gaala-asu ei olisi sopinut kuvioon yhtään.
Mutta taustabändi oli kuin yhtye taikamaasta. Vain Ruotsissa sikiää sen näköisiä miehiä. Kriitikon valinta oli hyvin ruotsalaisen näköinen rumpali Tobias, jonka päässä pottakampauskin näytti vain todella hyvältä. Ihan ok oli myös kitaraa soittanut Fredrik. Arvosana Anna 7, Tobias 9. Muut 8.
5. Lauri Tähkä ja Elonkerjuu
Lauri Tähkä näytti kaljatelttaan aivan valtavan isolta mieheltä. Tyyli oli ihan ok, kokomusta asu oli yhtenäinen ja paidan halkio näyttävä. Viulistin nahka-asu ei ollut ihan yhtä ihailtu. Arvosana 4.
6. Kent
Kentistä sitten huomasikin, ettei bändi ole ihan puhtaasti ruotsalainen vain vähän suomalainenkin. Solisti Berg tosin oli hoikistunut aika lailla ja näytti ihan tyylikkäältä liivissä ja kireissä housuissa. Varsinainen huumoripläjäys oli rumpali, joka oli uniikki sekoitus eriaisia tyylejä ja sukupuolia. Melko isokokoinen, ilmeetön ja ruskettunut rytmi-ihme oli värjännyt hiuksensa kiiltävän mustiksi ja kasvot näyttivät meikatuilta. Joku onnekas sai kapulan keikan loputtua. Arvosana 5.
7. Olavi Uusivirta
Olavi tuli vastaan jo ennen keikkaa. Laulajan hiukset ovat jo jonkinlainen tavaramerkki ja sehän on hienoa se. Hyvin hoikkaan olemukseen istuivat hyvin myös punaiset pillit. Sen sijaan suurikuvioinen ja tiukka Marilyn -t-paita ei ollut ihan superhyvä. Arvosana 6.
Ja tähän loppuu tämä pikainen arvostelu. Pikaisiin näkemisiin, hyvät lukijat!
Lauantai
1. Scandinavian music group
"..sen huonommin muistan kaiken muun" ja siinä oli koko Smg Rexin osalta. Terhillä taisi olla mustaa päällä. Ei arvosanaa.
2. Jonna Tervomaa
Jonna on tainnut ottaa permanentin, koska hiukset ovat jo pidemmän aikaa olleet samanlaisella villillä kiharalla. Ja mikäs siinä, kampaus pukee laulajaa paremmin kuin tämän vuosia suosima lyhyt malli. Jonna suosii myös housut ja hame -yhdistelmää, josta Rexille tulee mieleen vuosi 1999. Harmaan ja punaisen yhdistelmä oli väreiltään kaunis, mutta asu oli kyllä aika typerä muuten. Arvosana 3.
3. Risto
Riston solisti Risto Yli-Härsilä esiintyi tutusti kotoisassa raitapaidassa. Oma tyyli on löytynyt ja tukee hienosti yhtyeen musiikillista maailmaa. Tuli heti sellainen olo, että ai ristohan se siellä. Arvosana 7.
4. Cmx
Jos Jonna Tervomaa on viime vuosina hieman paaristunut, niin A. W. Yrjänä oli jo niin lähellä laulava lihapulla -osastoa, että monelta loksahti suu auki. Ilmeisesti Aki oli antanut periksi Porvoon ravintoloiden antimille ja jättänyt liikunnan pois. Kovasti joutui kaivamaan muistilokeroista sitä Yrjänää, joka esiintyi Rexin ensimmäisellä Cmx:n keikalla 2002. Ja aika turpea oli Halmkronakin.
No, ei se mitään, kilot pukevat miehiä yleensä ihan hyvin. Arvosana 4.
5. The Ark
Totuuden nimissä on myönnettävä, että Arkista muistijäljet jätti vain Ola Salo ja Abban Björnin näköinen apinamainen mutta sympaattinen kitaristi. Mutta Ola! Kuulemma Jesus Christ Superstaria varten parran kasvattanut Salo oli vaihtanut pöhöttyneen verestäväsilmäisen Marc Bolan glamrock -tyylin Bee Gees-henkiseen kokonaisuuteen. Ja kyllä se Olaa pukikin. Pitkästä aikaa Salo oli vitsikkäästi puoleensavetävä. Arvosana 9.
6. Him
Rex ei nähnyt lavalle eikä screenille. Ei yhdellä eikä kahdella silmällä. Ville Valolla oli pipo. Se on yleensä aika juntti asuste. Epävarma arvosana 3.
Sunnuntai
1.Yup
Yup oli paljon rokimpi kuin kriitikko muistikaan. Jarkko Martikainen näytti pidemmältä ja vähemmän hintelältä kuin yleensä, päällä oli liivi ja tukka oli hyvin. Arvosana 6.
2. Micragirls
Micragirls esiintyy yleensä mätsäävissä asuissa. Niin taisi olla nytkin, vaikka koko bändi ei näkynytkään Rexin paikkaan asti. Polkkatukat ja punaiset lyhyet kauluspaidat olivat tyylikkäät. Arvosana 7.
3. Ismo Alanko teholla
Ismolla ja Teholla oli täsmälleen samat asut kuin Pohjois-Karjala -konsertissa aiemmin kesällä. Ismolla siis liivi, kauluspaita ja sheriffintähti ja jotkut housutkin. Ei sykähdyttänyt kamalasti, muttei missään nimessä tyylitön valinta. Teho Majamäki sen sijaan inspiroi Rexiä kokonaisen asuvalinnan hankintaan. Kauniit vaatteet ihastuttivat jälleen. Vielä Rex ostaa huivin vyötärölle ja yhtä hienon löysän paidan kuin Teholla on. Arvosana Ismo 5, Teho 9.
4. Anna Järvinen
"Jokohan Marimekko lähettelee sille noita huiveja?" kysyi festariseuralainen keikan alussa. Kyllä, Anna Järvisellä oli jälleen sinivalkoinen huivi päässä. Muu asu oli melko koruton valkoinen yläosa ja farkut. Päällekkäin puettujen paitojen olkaimet putoilivat pitkin keikkaa ja hermostuneen oloinen laulaja nosteli niitä tuon tuosta. Tämä oli tosin juuri se Anna Järvinen, jota odotettiinkin. Mieletön gaala-asu ei olisi sopinut kuvioon yhtään.
Mutta taustabändi oli kuin yhtye taikamaasta. Vain Ruotsissa sikiää sen näköisiä miehiä. Kriitikon valinta oli hyvin ruotsalaisen näköinen rumpali Tobias, jonka päässä pottakampauskin näytti vain todella hyvältä. Ihan ok oli myös kitaraa soittanut Fredrik. Arvosana Anna 7, Tobias 9. Muut 8.
5. Lauri Tähkä ja Elonkerjuu
Lauri Tähkä näytti kaljatelttaan aivan valtavan isolta mieheltä. Tyyli oli ihan ok, kokomusta asu oli yhtenäinen ja paidan halkio näyttävä. Viulistin nahka-asu ei ollut ihan yhtä ihailtu. Arvosana 4.
6. Kent
Kentistä sitten huomasikin, ettei bändi ole ihan puhtaasti ruotsalainen vain vähän suomalainenkin. Solisti Berg tosin oli hoikistunut aika lailla ja näytti ihan tyylikkäältä liivissä ja kireissä housuissa. Varsinainen huumoripläjäys oli rumpali, joka oli uniikki sekoitus eriaisia tyylejä ja sukupuolia. Melko isokokoinen, ilmeetön ja ruskettunut rytmi-ihme oli värjännyt hiuksensa kiiltävän mustiksi ja kasvot näyttivät meikatuilta. Joku onnekas sai kapulan keikan loputtua. Arvosana 5.
7. Olavi Uusivirta
Olavi tuli vastaan jo ennen keikkaa. Laulajan hiukset ovat jo jonkinlainen tavaramerkki ja sehän on hienoa se. Hyvin hoikkaan olemukseen istuivat hyvin myös punaiset pillit. Sen sijaan suurikuvioinen ja tiukka Marilyn -t-paita ei ollut ihan superhyvä. Arvosana 6.
Ja tähän loppuu tämä pikainen arvostelu. Pikaisiin näkemisiin, hyvät lukijat!
Tuesday, July 8, 2008
Tykkimäki
Ilosaarirockin lipun menettäneenä Markku suuntasi eilen Tykkimäen huvipuistoon Kouvolaan lievittämään tuskaansa. Rannekkeen hinta yli 120 senttisiltä oli 24 euroa, joka oikeutti sisäänpääsyn kaikkiin aikuisten laitteisiin sekä näyttelytilaan. Laitelippu maksoi 4 euroa ja Hully Gullyn korjaustöiden vuoksi kriitikko tyytyi ostamaan niitä kolme. Särkänniemessä vastaavat hinnat ovat 30 euroa ja 6 euroa ja Linnanmäellä 33 euroa ja 6 euroa. Markun mielestä erotus on kohtuullinen, vaikka Särkänniemi tarjoaakin rannekkeelliselle kaikkea delfinaariosta Sara Hildéniin.
Muutama vuosi sitten Tykkimäen matelijatalo heivattiin pois ja rakennus korvattiin näyttelytilalla. Tämä syö kriitikon mielestä Tykkimäen sammakko-maskottien Kustin ja Kustiinan ja koko sammakkoteeman funktiota huvipuistossa. Eläinedustajistosta jäi Tykkimäellä vastaamaan lasten eläinfarmi. Farmilla voit ihastella kanoja, kalkkunoita, lampaita, kaneja, sikaa, hevosta ja aasia. Eläimet ovat aitauksissa, jossa niitä saa vapaasti rapsutella ja syöttää. Aitauksien ulkopuolella on lampaita varten harjoja (Markku harjasi omaa lauhkeuden perikuvaansa ainakin viisi minuuttia) ja kanaeläimiä varten ruokaa, jota niille saa kohtuudella syöttää. Farmi tarjoaa myös alle 30 kiloisille aasiratsastusta ja alle 40 kiloisille hevosratsastusta. Markku ylitti nämä rajoitukset, mutta rapsutteli silti tovin Violetta nimistä aasia. "Minkäs näköinen se Nalle Puhin aasi sun mielestä on?", heitteli aasinhoitaja ilmoille kun kriitikko ihmetteli ääneen tätä farmin alakuloisinta eläintä. Sisäänpääsy farmille on ilmainen ja sen kotikutoinen ja rento tyyli miellyttää.
Markku testasi kolme laitetta. Idän pikajunan, Taifuunin ja Kouvola-pyörän. Nokkelimmat pokkelimmat tietävät, että Kouvola-pyörä on roudattu Linnanmäeltä muutama vuosi sitten. Sen vuoksi Markkua hieman nauratti tuo nimi. Parempi olisi ollut vaikka Ex-linnanmäenpyörä tai joku muu. Maailmanpyörä oli hyvä, vaikka kriitikon ystävä raahattiin vastentahtoisesti keltaiseen vaunuun. Kierroksia oli riittävästi, mutta pyörä oli sijoitettu huonosti Kouvolaan silmiä hiveleviin maisemiin nähden.
Taifuuni osouttautui testattujen laitteiden parhaimmistoksi. Tämä laite kohosi keskelle Kymen järvimaisemaa (juuri sinne, minne Kouvola-pyörä ei yltänyt) korkealle ja kovaa. Tämä oli ainoa laite joka sai kriitikon ystävät kiljahtamaan ja ylhäältä pystyi tarkastamaan oliko taikuri jo aloittanut huvilavetilla.
Idän pikajuna oli aika lälly ja aika pieni, mutta eipä niitä paljon tuon isompia huvipuistosta löydäkään. Markun mielestä tähän laitteeseen olisi sopinut musiikki hyvin.
Lasten laitteita Tykkimäellä oli riittämiin. Markun ystävät muistelivat kaiholla pienten autoilurataa Ford-raittia, jossa kuljetaan sähköisillä kuorma-autoilla ja henkiläautoilla asfalttirataa, jossa on omat kaistat, jalkakäytäviä ja liikennevaloja. Tämä ei sovi kaikille, sillä Markkukaan ei ehkä selviäisi noista liikennesäännöistä. Varsinkaan, jos erehtyisi kuuntelemaan Ford-raitin kovaäänisistä kajahtavaa Buddy Hollya. Kriitikon seuruetta huvitti myös pieni poika, joka ajoi autolla vaariansa takaa ja tämän sisko, joka ei koko kierroksen aikana ymmärtänyt siirtyä omalle kaistalleen.
Tasatunnein huvilavetilla oli tarjolla ohjelmaa. Markku kävi katsastamassa kaimansa taikuri Markku Purhon esityksen. Esityksen lomassa kriitikko katseli ihastellen pientä poikaa, joka kiskoi maskotti Kustin kättä ympärilleen kun istui tämän sylissä kiltisti. Suurta arvostusta ansaitsi myös Kustiina-maskotti, joka kesti koko taikuriesityksen paikallaan, vaikka pieni poika puristeli tämän silmiä ja hakkasi tämän päätä. Purhon taikatemput "muutan kympin viiskymppiseksi" ja "revin sanomalehden ja taion takaisin" olivat tylsiä, mutta viimeinen levitaatiotemppu, jossa yleisöstä valittu Jurvalainen Ulrika leijui kahden tuolin päällä, sai koko yleisön leuat lattiaan. Jurvan Ulrika ei ollut millänsäkään. Purhon vitsit iskivät Markkuun. (Mikä ei sinänsä ole vaikeaa) Varsinkin vitsi siitä, kuinka joku pieni tyttö oli pyytänyt Purhoa tekemään hänelle ilmapallokoiran ja kysynyt mitä se maksaa. Purho oli päättänyt huijata tyttöä, vinkannut isälle silmää ja sanonut: -Yhden pusun. Tyttö oli vastannut tähän: -Ahaa, no isi maksaa.
Tykkimäen ruokaan Markku ei tutustunut, eikä ehtinyt katsoa edes ruoan hintaa. Karkkimyymälässä metrilaku maksoi euron ja Markun noin viisitoista karkkia sisältänyt irtokarkkipussi 1,75 euroa. Erikoinen huomio oli Kusti-Shopin lelujen ja matkamuistojen joukossa myydyt hamppu-lompakot! Hampusta huolimatta kriitikon mielestä tämä huvipuisto on hyvä paikka aloitella huvipuistokokemuksensa ja sopii erityisesti pienille lapsille.
Go Eläinfarmi ja Taifuuni. Tykkimäen huvipuiston arvosana 6.
Muutama vuosi sitten Tykkimäen matelijatalo heivattiin pois ja rakennus korvattiin näyttelytilalla. Tämä syö kriitikon mielestä Tykkimäen sammakko-maskottien Kustin ja Kustiinan ja koko sammakkoteeman funktiota huvipuistossa. Eläinedustajistosta jäi Tykkimäellä vastaamaan lasten eläinfarmi. Farmilla voit ihastella kanoja, kalkkunoita, lampaita, kaneja, sikaa, hevosta ja aasia. Eläimet ovat aitauksissa, jossa niitä saa vapaasti rapsutella ja syöttää. Aitauksien ulkopuolella on lampaita varten harjoja (Markku harjasi omaa lauhkeuden perikuvaansa ainakin viisi minuuttia) ja kanaeläimiä varten ruokaa, jota niille saa kohtuudella syöttää. Farmi tarjoaa myös alle 30 kiloisille aasiratsastusta ja alle 40 kiloisille hevosratsastusta. Markku ylitti nämä rajoitukset, mutta rapsutteli silti tovin Violetta nimistä aasia. "Minkäs näköinen se Nalle Puhin aasi sun mielestä on?", heitteli aasinhoitaja ilmoille kun kriitikko ihmetteli ääneen tätä farmin alakuloisinta eläintä. Sisäänpääsy farmille on ilmainen ja sen kotikutoinen ja rento tyyli miellyttää.
Markku testasi kolme laitetta. Idän pikajunan, Taifuunin ja Kouvola-pyörän. Nokkelimmat pokkelimmat tietävät, että Kouvola-pyörä on roudattu Linnanmäeltä muutama vuosi sitten. Sen vuoksi Markkua hieman nauratti tuo nimi. Parempi olisi ollut vaikka Ex-linnanmäenpyörä tai joku muu. Maailmanpyörä oli hyvä, vaikka kriitikon ystävä raahattiin vastentahtoisesti keltaiseen vaunuun. Kierroksia oli riittävästi, mutta pyörä oli sijoitettu huonosti Kouvolaan silmiä hiveleviin maisemiin nähden.
Taifuuni osouttautui testattujen laitteiden parhaimmistoksi. Tämä laite kohosi keskelle Kymen järvimaisemaa (juuri sinne, minne Kouvola-pyörä ei yltänyt) korkealle ja kovaa. Tämä oli ainoa laite joka sai kriitikon ystävät kiljahtamaan ja ylhäältä pystyi tarkastamaan oliko taikuri jo aloittanut huvilavetilla.
Idän pikajuna oli aika lälly ja aika pieni, mutta eipä niitä paljon tuon isompia huvipuistosta löydäkään. Markun mielestä tähän laitteeseen olisi sopinut musiikki hyvin.
Lasten laitteita Tykkimäellä oli riittämiin. Markun ystävät muistelivat kaiholla pienten autoilurataa Ford-raittia, jossa kuljetaan sähköisillä kuorma-autoilla ja henkiläautoilla asfalttirataa, jossa on omat kaistat, jalkakäytäviä ja liikennevaloja. Tämä ei sovi kaikille, sillä Markkukaan ei ehkä selviäisi noista liikennesäännöistä. Varsinkaan, jos erehtyisi kuuntelemaan Ford-raitin kovaäänisistä kajahtavaa Buddy Hollya. Kriitikon seuruetta huvitti myös pieni poika, joka ajoi autolla vaariansa takaa ja tämän sisko, joka ei koko kierroksen aikana ymmärtänyt siirtyä omalle kaistalleen.
Tasatunnein huvilavetilla oli tarjolla ohjelmaa. Markku kävi katsastamassa kaimansa taikuri Markku Purhon esityksen. Esityksen lomassa kriitikko katseli ihastellen pientä poikaa, joka kiskoi maskotti Kustin kättä ympärilleen kun istui tämän sylissä kiltisti. Suurta arvostusta ansaitsi myös Kustiina-maskotti, joka kesti koko taikuriesityksen paikallaan, vaikka pieni poika puristeli tämän silmiä ja hakkasi tämän päätä. Purhon taikatemput "muutan kympin viiskymppiseksi" ja "revin sanomalehden ja taion takaisin" olivat tylsiä, mutta viimeinen levitaatiotemppu, jossa yleisöstä valittu Jurvalainen Ulrika leijui kahden tuolin päällä, sai koko yleisön leuat lattiaan. Jurvan Ulrika ei ollut millänsäkään. Purhon vitsit iskivät Markkuun. (Mikä ei sinänsä ole vaikeaa) Varsinkin vitsi siitä, kuinka joku pieni tyttö oli pyytänyt Purhoa tekemään hänelle ilmapallokoiran ja kysynyt mitä se maksaa. Purho oli päättänyt huijata tyttöä, vinkannut isälle silmää ja sanonut: -Yhden pusun. Tyttö oli vastannut tähän: -Ahaa, no isi maksaa.
Tykkimäen ruokaan Markku ei tutustunut, eikä ehtinyt katsoa edes ruoan hintaa. Karkkimyymälässä metrilaku maksoi euron ja Markun noin viisitoista karkkia sisältänyt irtokarkkipussi 1,75 euroa. Erikoinen huomio oli Kusti-Shopin lelujen ja matkamuistojen joukossa myydyt hamppu-lompakot! Hampusta huolimatta kriitikon mielestä tämä huvipuisto on hyvä paikka aloitella huvipuistokokemuksensa ja sopii erityisesti pienille lapsille.
Go Eläinfarmi ja Taifuuni. Tykkimäen huvipuiston arvosana 6.
Subscribe to:
Comments (Atom)