Heelvetin hyvin meni

Pmmp siirtyi määrittelemättömän pituiselle tauolle viime torstain 30.8 Helsingin juhlaviikkojen Huvilateltan keikan jälkeen.

Illan setti oli jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisellä kuultiin akustisina versioina pääasiassa uudempia kappaleita ja isoja hittejä. Yhtyettä säesti tavallisen kokoonpanon lisäksi haitaristi, ja solistit itsekin toivat musiikillisen panoksensa iltaan. Varsinkin Vesalan viulua kuultiin useassa kappaleessa. Lavalla nähtiin myös akrobaatteja, joiden tarjoama visuaalinen efekti pääsi todennäköisesti paremmin oikeuksiinsa hieman taaempaa seurattuna (Rex sisarineen hävyttömästi istumapaikkojen edessä).

Keikan alkupuolta leimasi hyväntuulinen hämmennys sekä esiintyjien että yleisön puolelta. Musiikillisen ammattitaidon ja puhtaan sekoilun yhdistelmä, johon Pmmp:n keikoilla on totuttu, otti kuitenkin kolmannen kappaleen kohdalla vallan. Akustisiksi sovitetut hitit olivat ainakin useita keikkoja nähneille virkistävää kuultavaa. Uuteen uskoon oli muokattu esimerkiksi Matkalaulu, Joku raja ja lähes tunnistamattomalta kuulostanut Rusketusraidat. Rexin mielestä parhaiten toimi Oo siellä jossain mun, josta tuli saippuakuplineen keikan kohokohta.

Väliajan jälkeen tunnelma oli konkreettisesti tiivistynyt ja lavan eteen sai tosissaan puskea. Toinen puolisko oli perinteinen rock-setti, jossa sitten kuultiin luvatut harvinaisemmat kappaleet. Uusin levy soitettiin kokonaan, Kovemmat kädet Matoja lukuunottamatta ja ensimmäiseltäkin levyltä kuultiin Kesä -95, Poika, Isin pikkutyttö ja Odotan. Viimeiseksi mainittu räjäytti sekä Rexin tajunnan että alkupuolen hienosti kestäneen tukkaviristyksen.

Kokonaisuudessaan Huvilateltan keikka oli erinomainen tapa lopettaa pitkä kiertue. Soitto- ja erityisesti laulupuoli olivat hienoa kuultavaa ja iloinen, liikuttunut ja helpottunut tunnelma välittyi varmasti kaikille paikalla olleille. Toivottavasti tauko ei jää pysyväksi. Huvilassa tällä hetkellä Suomen paras yhtye oli omalla tasollaan.
Arvosana 9.